Kissakuvahaasteessa on aiheena ruttunaama. Pikin naama ei ole ikinä eikä koskaan rutussa. Paitsi ehkä kun se pelkää jotain kamalasti. Mutta tämä on herra aurinkoinen, kullanmuru, kainalokatti. Tosin voisi se herättää aamuisin hitusen myöhemmin kuin varttia vaille viisi...
Indyn kulmat ovat useinkin rutussa. Ei ole mieleistä ruokaa riittävästi (ahmatti), ei pääse ulos riittävän sutjakkaa vauhtia, ulkona Piki ja emäntä eivät ensin tule tarpeeksi nopeasti perässä ja sitten kun päästään rantaan, ne eivät ymmärrä pysähtyä nautiskelemaan järvituulesta tai -maisemasta riittävän kauaksi aikaa. Tai on vaan tylsää. Joistain koiraroduista olen kuullut sanottavan useinkin, että ne tarvitsevat toimintaa - Indy on just sellainen.
Emännän naama on ollut rutussa viime päivinä. Eilen oli oksennettu oman harjan päälle (ei sentään Furminatorin, vaan sen vanhemman), tänään jompikumpi oli vääntänyt oikein haisevan lörtsyn, mutta onneksi laatikkoon osuen. Se eilinen kana ei vissiin sopinut vatsalle. Emäntä ei enää tosiaankaan haluaisi herätä vaille viisi joka aamu, varsinkin kun herrat harrastavat viimeiset rallit puolen yön tienoilla - ja viime yön joutsenet klaklattivat kovaäänisesti rannassa.
Naama on rutussa myös, koska tänään:"Ope, mitä mää teen kun lähen huomenna kaheks viikoks Espanjaan?" Huomenna! Ei mitenkään tullut mieleen kysyä tuota jo eilen, jotta ope kerkiäisi hieman miettimäänkin...
Rutussa yhä: paikallinen bussiyrittäjä lähetti oikein kotiin etanapostissa mainoksen reissusta Tampereen käsityömessuille. Lähtöaika oli merkitty, pois lähtöaikaa ei ollut lappusessa eikä netissä. Laitoin palautetta. Vastaus tuli ihanan nopeasti, mutta aikataulu on ihan sama kuin viime vuonna, vaikka anoin kauniisti lisäaikaa... Eli taidan tulla omalla autolla, jotta saan olla ihan koko päivän! Haluaako joku kyytiin? Lauantaina siis, sitten marraskuun alussa. Seinäjoellekin pääsee lokakuussa kyydissä, lauantaina sekin.
Mutta naama silisi eilen iloiseen ja onnelliseen hymyyn paikallisessa optikkoliikkeessä. Ei halpaketjuliike, ne ovat kaukana isoissa kaupungeissa, vaan liike, jonka uskollisista uskollisin asiakas olen ollut jo kymmenen vuotta ja aion olla niin kauan kuin rahat riittää. Heillä oli syntymäpäivä, joten alennuksia, esittelyitä ja kaikesta ihmismäärästä ja kiireestä huolimatta aurinkoista ja yksilöllistä palvelua. Jopa toista ihmistä palvellessaan toinen heistä heitti ohi mennessään pokat käteeni "kokeile tosta, tuo muoto sopisi sulle" ja kyllä he tietävät ja löytävät! Kalliiksi tulee, mutta unelma toteutuu - mulla on kohta kahdet lasit joissa on samat vahvuudet eli voin vaihdella mielialan mukaan! Ja tietenkin räväkät ja persoonalliset, minä en voi ihan yksinkertaisia ja simppeleitä pokia pitää... Kuvastaakohan tämä jotain kieroutta persoonallisuudessa ;)
