Ei. Piki ripuloi taas. Viime yönä ja nyt aamulla. Mutta päivällä on ihan oma ittensä, riehuu ja juo ja syö - tosin ehkä vähän vähemmän kuin normaalisti. Huomisaamuna soitan tohtorille. Potentiaalisia syitä: 1. stressi - eka kohtaus tuli hoitopaikkareissun jälkeen ja nytkin se säikkyi la-aamuna kun minä pakkasin kamoja Mikkeliä varten... 2. ruoka - Latzin pussi? Tosin aiemmin se ei ole aiheuttanut mitään. 3. Madot - madotus (Axilur) aloitettu tänään. Pikille meni nätisti alas, Indyn jälkeen mulla on reikä sormessa. 4. Joku muu?
En ole neulonut tänä viikonloppuna vielä yhtään. Ei vaan ole huvittanut ja toisaalta ei ole ehtinyt. Olen ravannut ympäriinsä (löysin kirpparilta ihana, puna-valkoisen shetlannin villaisen takin, 7,5 euroa!), kehrännyt, siivonnut, seurannut huolestuneena katteja, roikkunut netissä, perustanut uuden blogin (josta kuulette vielä), leikannut nurmen, ja istunut huhhailemassa ja miettimässä ihan liian syviä mietteitä. Onneksi kaveri soitti ja sain purkaa päätäni.
Olen myös lukenut. John Boyne: Poika raidallisessa Pyjamassa. En haluaisi paljastaa juonta (siitä voi lukea täältä), mutta kirja on... Voi kun löytäisi oikean sanan! Julma. Ajatuksia herättävä. Paljastava. Surullinen. Kirjoitettu nuoren, lapsen näkökulmasta, siksi lässyttävää kieltä (ainakin suomennoksessa), mutta maailma on loppujen lopuksi kuitenkin aikuisen. Totuus vain paljastuu pikku hiljaa.