Kummilapsi siskoineen kävi eilen kylässä (hoidossa). Poika oli kovin hiljainen ja katsoi minua kummasti koko illan. Voisivatko uudet silmälasit aiheuttaa tokaluokkalaisessakin tällaisen reaktion? Tyttö kyllä pälätti ja leikki kissojen kanssa - Pikikään ei pelkää näitä (ei ainakaan varttia kauempaa) ja leikki oikein kunnolla saaden aikaan ihania nauruja.
Ja ei mitenkään ehkä, vaan ihan varmasti. Mulla on pitkästä aikaa Startitis. Viikon takaiset sukat eivät enää kiinnosta, vaikka puuttuisi enää toinen terä. Ja se lanka on niiiiiin ihanaa.
Huivista loppui silloin viikko sitten lanka, saanen tänään lisää, mutta se ei silti kiinnosta, pitäisi nimittäin kehitellä jokin reunus. Ihan yksinkertainen ja simppeli, mutta pelkkä pari kerrosta ainaoikeaa ei iske.
Aloitin eilen Pikipukua! Tai siis ihan neulottua versiota, ei tuollaista saksi-suoraan-vanhasta. Mittojen ottaminen venkoilevasta, hereillä olevasta kissasta on vaikeaa - se ei pysy hetkeäkään paikoillaan, vaan luulee, että tämä on jokin uusi ja kiva leikki... Nukkuvasta kissasta sinänsä olisi helppoa mittailla, mutta kun se herää jos sitä liikuttaa. Ja jos ei liikuta, se on niin sykkyrällä ja kerällä, että yritä siinä sitten mitata. Joten parhaaksi tavaksi neuloa osoittautui ihan vaan sovittaminen säännöllisin väliajoin. Onneksi herra suhtautuu tähän sovitteluun erittäin suosiollisesti. Mitä nyt hereillä ollessaan yrittää purra langan poikki... Kunnon rouhea villapala maistuu aina :)
