Arkea

Jotkut päivät vaan kitkuttavat, toiset lentävät. Tänään on lennetty. ENA2-kurssi on täynnä taivaasta pudonneita enkeleitä! Tekevät työtä välillä hiiren hiljaa, mutta myös keskustelevat lentoisasti ja elävästi, unohtaen hetkeksi suomen kielen.

Aamu oli yhtä myrskyä, ihailimme luokan ikkunoista, pohdimme Suomen säätä yleensä ja nautimme ajatuksesta, että enää ei tarvitse opiskelijoiden (eikä opettajien) ravata äidinkielen ja kuviksen tunneille Teletalolle. Onni on uusi siipi!

Luovutin huivin. Uusi omistaja oli onnellinen!

Iltapäivällä aurinko löytyi jälleen, kirkkaana ja kauniina. Herrat kissat innostuivat enemmän kuin aikoihin. Tänään on ravattu ja rallattu, matot makkaralla. Jos eivät ole jo makkaralla, Piki jahtaa olemattomia saaliita mattojen alta kaivellen. Yksi verho alas olkkarista, painia pitkin ja poikin sänkyä, sohvaa ja keittiön pöytää. Tiputettu kaikki tavara alas takanpäältä. Ensi yönä niitä varmaan nukuttaa hyvin ;)

Eilinen vanhempainilta oli ensimmäinen ikinä, jota en jännittänyt! Tunsin vanhemmista varmaan puolet etukäteen, muutama on hyvä ystäväni. Joistain perheistä on jo toinen lapsi minun hoivissani. Lämmitti sydäntä, kun yksi äiti kysyi, että lupaanko olla näiden keinoemo koko seuraavat kolme vuotta? No, tottahan toki, jos kaupunki minut töissä pitää :)

Soittelin ja hoidin Mamman asioita. Pyysin kodinhoitajia pitämään vähän tarkemmin silmällä. En tiedä saako Mamman harhoja kihtilääkkeistä (viime jouluiset aiheuttivat infarktin) vai näkeekö hän vain voimakkaita unia (kuten minä, olisiko perinnöllistä?). Mutta puheissa (jotka muuten ovat erittäin järkeviä) vilahtelee kertomuksia kuinka hänestä tuntui, että Taisto (isäni, kuollut siis 1½ vuotta sitten) ja veljeni maalasivat tauluja olohuoneen lattialla - ja kas, tarkemmin katsottuna ei siinä ketään ollutkaan... Huolestuttaa.

Kokeet korjattu - ehtisiköhän tänään vielä neulomaankin? Jotain pientä ja sievää.