Nyt herroilla on uusia leluhiiriä ja tuoretta possun sydäntä ja mami kotona. Koko ajan jompikumpi kiehnää kyljessä ja leluja kannetaan minulle esittelykierrokselle. Taitaa olla harvinaista herkkua tämä vapaapäivä kotona.
Mari haastoi jo jokunen päivä sitten, mutta on pitänyt vähän pohdiskella ensin. Aistit yleensä ottaen ovat minulle tosi tärkeitä.
Tehtävänanto on seuraavanlainen:
Laita tunnustus blogiisi.
Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti. Tätä en jälleen kerran tee, vaan toivon, että halukkaat ei-vielä-haastetut nappaavat tämän itselleen!
Tässä minun ajatukseni aisteista:
Näkö: Äärimmäisen tärkeä! Minulla on ollut silmälasit kymmenen ikäisestä - tykkään laseista (onneksi, leikkaukset eivät sovi minun silmilleni) ja erilaisista pokista. Valtio vaan voisi tukea vähän niiden hankinnassa, olen täydellisen työkyvytön ilman laseja.
Rakastan värejä ja luontoa. Väreistä, varsinkin väriyhdistelmistä minulla(kin) on voimakkaita mielipiteitä, esim. en voi sietää liilaa ja keltaista yhdessä. Samoin ällö-lällö pinkki aiheuttaa päänsärkyä. Ja beige ei ole väri ;)
Haju: Hajusteherkkä. Luonnon tuoksut ja lemut ovat ihan ok, niistä ei tule päänsärkyä vaikka ne eivät aina miellytäkään. Mutta nuo keinohajusteet! Haju- ja partavedet, dödöt, hiuslakat ym. tökötit, pyykinpesu- ja huuhteluaineet. Joudun välillä vaihtamaan eri tilaisuuksissa kesken kaiken istumapaikkaa kun en vaan voi olla siinä lemussa. Tehokkaat äidit pesevät lastensa vaatteita lemuaineilla ja ope pidättelee hengitystä kumartuessaan neuvomaan oppilasta... Itse käytän vain vaniljaöljyä hajusteena.
Kuulo: Toisaalta ei niin tärkeä - en kuuntele pahemmin musiikkia (paitsi autolla ajaessa pitkillä matkoilla), mutta toisaalta rakastan keskustelemista ja esim. ääneen lukemista eri kielillä. Entinen katti, Juulia, tunnisti selvästi milloin en lukenut suomeksi, koska tuli välittömästi puskemaan leukaani. Hiljaisuus on tärkeää minulle.
Maku: Rakastan herkkuja, mutta olen myös ärsyttävyyteen asti nirso. En tykkää voimakkaista mausteista, sipulista, paprikasta, fetasta - maha tulee helposti kipeäksi. Toisaalta sappikohtausten muisto kummittelee joidenkin ruoka-aineiden yhteydessä. En varmaan koskaan pysty enää ryhtymään puhtaasti kasvissyöjäksi, koska kaikkiin kasvisruokiin tungetaan paprikaa ja en siedä sitä. Joten sellainen kana-kala-kasvis-yhdistelmä.
Tunto: Käsillä on ihana hipelöidä eri tuntuisia kuituja, villoja, lankoja - ja ennen kaikkea kissojen turkkia (siihen on myös ihana upottaa naamansa ja vetää maailman ihaninta tuoksua nenä täyteen). En kuitenkaan tykkää eniten yltiöpehmeästä, vaan villassakin pitää olla karheutta. En kutia kovin helposti, eikä kipukynnys ole kovin matala. Totun kipuun liiankin helposti, esim. eilen fysioterapeutilla oli vaikea määritellä ovatko käteni tuntemukset kipua vai venyttävää ärsytystä, kiskontaa, kiristystä. Lopputulos oli, että minulla on kovin erikoinen kyynärpää, mahdollisesti rakenteellinen vika. Ei kielletty käsitöitä!
ps. Edelliseen lisätty vähän parempia kuvia. Siis kuvia jälkeen silityksen ;)
