Olen päättänyt (vaikken siinä onnistu) olla stressaamatta. Käyn kerran kuukaudessa, enemmästä väsyn liikaa. Enkä minä voi tehdä yhtään mitään. En ymmärrä lääkityksistä tai sairauksista mitään. Viikonloppuisin ei ole mikään paikka tai henkilö tavoitettavissa. Menköön veli välillä. Seuraavalle soittajalle annan veljen puhelinnumeron...
Tämän jälkeen oli ihan pakko ryhtyä neulomaan. Eikä tuo käsi sen kummemmalta tunnu. Lähinnä se tuntuu tykkäävän fysioterapeutin harjoitelmista - teen kiltisti niitä. Mutta aamuisin se on aivan älyttömän jäykkä ja sen ojentaminen ja venyttäminen sattuu. Kyllä se siitä sitten ennen töihin menoa vertyy, mutta ei kiva silti. Taitaa paraneminen kestää.
Onneksi on ystävät, blogi ja Ravelry - saa valittaa, ruikuttaa, kitua ääneen. Voi myös iloita, riemuita ja hihkua. Kaksi työkaveria tänään töissä ihmetteli, että mikä siinä tietokoneessa, netissä on niin kiinnostavaa ja koukuttavaa? Toinen sai töissä uuden koneen (pyytämättä) ja toinen osti kotiin ihan ensimmäisen läppärinsä, jossa oli kuulemma kaikkia mahdollisia ominaisuuksia joita hän ei ikinä tule tarvitsemaan. Kuulemma voi lähettää jotain liitetiedostojakin, mihin niitä ikinä tarttee.... Mutta mulle iso osa elämää on netissä. Te kaikki ihanat :)
Sori, tänään on vähän nyyhkypäivä.
