Kiitos - olen kohonnut taas itsesäälin alhosta ja päättänyt toimia omalla tavallani. Kunnes seuraava "kriisi" iskee...
Eilen kävimme porukalla tutustumassa paikkakunnan ylpeyteen, Otavan kirjapainoon. Sitä ennen kävin hirmuvauhtia kaupassa, kotona heittämässä tavarat jääkaappiin ja antamassa kateille lisää ruokaa ja pari silitystä per viiksipari. Kiire ja sen takia vähän ärsyyntynyt, mutta vierailu oli ehdottomasti kiireen väärtti. Tosi mielenkiintoista historiaa ja nykypäivää, ja sokerina pohjalla kirjahullun aarreaitta - Kirjavälityksen varasto :) Olisin voinut jäädä sinne lukemaan, hipelöimään kirjoja, nautiskelemaan painomusteen tuoksua ja vaan vaeltamaan vaikka kuinka kauaksi aikaa...
Tänä aamuna Indyn kiljumisesta huolimatta se ei päässyt ulos (liian kylmää Pikille ja ei ole kiva jos vaan Indy pääsee), vaan minä ja kamera kävimme siivoamisen jälkeen ulkoilemassa. Löysimme kahdeksan joutsenta meidän omasta rannasta!
Neulominen. Tajusin eilen, että takin selän 10 ylimääräistä silmukkaa ei toimi. Onneksi en ole vyötärön jälkeen lisännyt kuin kaksi, ja niistäkin on kainaloiden jälkeen päästävä eroon. Kaarroke nähkääs... EDIT: Yleensä en kiroile, mutta nyt kyllä kututtaa niin maan perusteellisesti. Kainaloissa - ja yhtäkkiä mulla onkin liian VÄHÄN silmukoita??? Purin. Ja söin suklaata.
Keksin parin sille oma kehräämälleni sini-ruskealle, nyt pitäisi vain päättää, että hanskat vai lapaset? Ja miten yhdistän langat?
Eilen aamulla töissä, välitunnilla, känny soi. Vastasin ja iloinen miesääni tervehti:"Jukka X Naisten sukkakerhosta hyvää huomenta!". Ei oikein ymmärtänyt, kun kerroin käyttäväni vain ja ainoastaan (sukkahousut poislukien) itse neulomiani sukkia (tai kavereittein neulomia). Kuulemma helpommallakin pääsisi...