Aatteita

Kiitos - takki on ihana, oli eilenkin reissussa päällä ja esittelin Mammalle tietenkin. Oikea pää kolmantena -reissu. Mammalle, ympäri ämpäri Mikkeliä asioilla ja Kenkäverossa, Jkylään joulumarkkinoille, pysähdys vielä Petäjävedellä ja vihdoin kotiin. Löytyi kaikkea kivaa, mutta unohdin esim. totaalisesti, että viikon päästä pitäisi olla jokin lahjus 1-vuotiaalle neidille... No, onneksi on idea, pitää vaan ehtiä toteuttamaan.

Ostin kaksi cd:tä. Club for Five You're the Voice ei pettänyt, hieno, vaikka auton mötäkkä peittikin osan äänistä ajaessa. Kotona kuunneltuna vielä parempi. Brittisensaatio Susan Boyle osaa laulaa upeasti, mutta levyn tuottaja ei kyllä ole osannut asiaansa. Käsittämätön sekamelska: yksi joululaulu, muutama uskonnollinen, Madonnaa, ja vaikka mitä sikin sokin.

Sain Kipakoiden kalenterin hyppysiini! Se on... käsittämättömän hieno! Siis me olemme kuitenkin ihan puhdas harrastajaporukka, emme ole koskaan aiemmin tällaista tehneet ja siitä tuli näin hieno! Jotenkin huikaiseva olo nähdä oma ohjeensa mukana. Ja oma kissa kalenteripoikana ;) Tilatahan voi täältä! Aion itse lahjoa joitakin ihmisiä kalenterilla (ainakin ex-äitipuoli, pari sukulaistätiä, pari kamua).

Mamma. En tiedä mitä kirjoittaisin, mutta pakko on jotenkin purkaa. Periaatteessa Mamman pää on yhä kirkas, mutta ajoittain hän näkee harhoja. Pahoja. Kotoa hän ei yksin pysty poistumaan, onneksi. Tuettuna käy naapurissa pihan poikki kylässä ja seurakunnan lähetyskerhossa, joka järjestetään kerran viikossa Mamman talossa - kolmelle mummolle - kiitos seurakunnalle, tämä on näille mummoille todella tärkeä tapahtuma. Kotonaan Mamma pärjää, mutta kauanko? Nyt jo kotihoito käy joka päivä, toisinaan parikin kertaa. Mikkelin kotihoidolle myös todella iso kiitos - jos he aamulla käydessään huomaavat, että tänään Mamma on jotenkin alakuloinen/sekava/väsynyt, he monesti käyvät illemmalla uudestaan ihan vaan vilkaisemassa, että miten menee. Tiedän, että joissain kaupungeissa kotihoidon tehtävät ovat todella tarkasti rajatut, mutta nämä ovat tehneet kaikkea (paitsi eivät käy pankissa, minkä kyllä ymmärränkin).

Mutta silti mietityttää. Mamma ei enää näytä Mammalta. Ylpeä, kirkas katse on kadoksissa, posket ovat valahtaneet alas (ne meidän korkeat poskipäät ovat kadonneet). Suora selkä on kumartunut. Onneksi ilo, positiivisuus ovat tallella. Ja ajoittain oikea Mamma pilkahtaa kun hän innostuu kertomaan mitä sukulaisille kuuluu. Joku pikkuserkku on saanut lapsen (tytön) - hullua, muistan sen pikkuserkun (kaimani) noin kaksivuotiaan kokoisena... Elma kotikylältä on kuollut - Mammaa vuoden nuorempi. Muistan nimen, mutta en henkilöä. Salli ei juhlinut syntymäpäiväänsä - harmitti Mammaa tosissaan, vaikka toden paikan tullen Mamma ei varmaan edes olisi lähtenyt juhliin. Ja telkkarissa ei nyt taida olla yhtään kuoro-ohjelmaa - entinen kuorolainen on tykännyt niistä kovasti.

Pyjamapäivä. Kehräystä ja ajattelua. Kissat ovat nukkuneet koko harmaan päivän. Pitää herätellä ne ja antaa leluja (tyhjensin eilen Mustin ja Mirrin tietynlaisista palloista) jotta riehuvat ittensä väsyksiin ennen yötä. Kahteen yöhön ei ole nylkytetty ja pidetty kissatappeluääntä - jokohan se kausi olisi vihdoinkin ohi.