18. marraskuuta 2009

Namia

Kaksi vuotta sitten uutena vuotena laskin edellisen kerran lankavarastoni todellisen laajuuden. Karu totuus kertoi silloin noin 30 kiloa. Nyt... En ole uskaltanut laskea. Arvioisin kuitenkin vähintäänkin tuplamäärää. Plus siihen itse kehrätyt päälle - ei paljoa, ehkä pari kiloa. Plus siihen kehräysvillat päälle - paljon... Eli ei ollut pienintäkään tarvetta hamstrata lankaa messuilla. Mutta näille kaikille oli ehdottomasti tarve!

Vasemman puoleinen kaunis, niin minun vihreäni on Asarumilta arpajaispalkinto. Blogimaailmassa on monta värjäysvelhoa ja Asa on kyllä ehdottomasti yksi heistä. Kiitos!

Kaksi pehmeää siinä vieressä ovat lehtitilauksen kimppaa. Eli Titityyn vieressä messuilla oli lehtikauppias, jolla oli erittäin kuuluva (joskin ihan miellyttävä) ääni. Sitä tuli sitten kuunneltua koko viikonloppu ja sunnuntain edetessä tarjoukset vaan kovenivat... Tilasin sitten Kotilieden. Sain lehtiä, lehtikotelon (jossa voi hyvin säilyttää lankaa tai keskeneräistä neuletta), kaksi marimekon ostoskassia ja nämä langat. En halunnut 100% akryylihuivia tai designkorua.


Vasemman puoleinen oli niin vastustamaton, että se tarttui mukaan ihan väkisin. Kehräysvillaa, kainuunharmasta, tuoksuu kissojenkin mielestä ihan vastustamattomalta. Ja näyttää peikkometsältä...

Oikealla... Noroja. Jotain mitä en ollut ennen nähnyt, eli Priimasta Yuzen. Kaikki neljä ovat ihan samaa värjäyserää, vaikka yksi mielestäni näyttää vaaleammalta. Mutta eihän sitä voinut jättää kyydistä pois, nämä kun olivat viimeiset tätä väriä siinä hyllyssä... Se olisi varmasti tuntenut olonsa kovin yksinäiseksi.


Sitten miun aarteet! Alpakkaa - tätä tuli hiplailuta kohtuullisen ahkerasti omalla kojulla ja loppujen lopuksi oli pakko ottaa kotiin asti. Huivi, unelman kevyt ja ihana. Malli vielä pohdinnassa. Ja sitten miun ihan ensimmäinen Casbah! Ei ymmärrä miten lanka voi olla näin jumalaisen ihanaa! Ja ei, en ole sortunut vaaleanpunaiseen, kamera vain valehtelee. Kyllä siinä on punaista, oranssi ja vähän violettiakin.


Lisää kuvattavaa olisi.... mm. viisi kirjaa ja rukin osamaksuvillat. Jälkimmäiset vaativat ehdottomasti päivänvaloa, joten joudutte odottamaan. Ja hain kyllä wollmeisetkin jo postista...

Manteli: tätä samaa olen ihmetellyt blogikierroksellani. Tuntuu, että osa ihmisistä ei esim. kuulutuksista huolimatta tajunnut, että on kaksi hallia, vaan porhalsi tyytyväisenä A-hallissa.

Olen neulonutkin. Hihat ja kroppa, kaikki nyt siinä vaiheessa, että voisi aloittaa kaarroketta.