Millaista sitten oli messuapuna? Kivaa, mukavaa! Oli aivan uskomattoman ihanaa tavata paljon uusia ja vanhoja tuttuja. Tuli halauksia, hämmästyneitä katsahduksia (ai sä oot villasukka), muikeita ilmeitä käsien hiplatessa Casbahia (on se pehmeää), yhtä epätoivoisia ilmeitä lankoja tuijottelevilla naamoilla (miten voi päättää mitä ostaa?!?!), mahdottoman paljon kysymyksiä langoista (kaveri käski ostaa n-alkuista alpakkaa --> manua / mitä tästä voi tehdä?), ohjeista ja mallineuleista (mistä löytää/paljonko menee/onko vaikeaaa/kutittaako/huopuuko). Aika hyvin sitä oppi ulkoa mallineuleiden langan kulungin... Sylvi/Twist Collective ja Ullaneule tuli mainittua lukuisia kertoja.
Viime vuonna pystyin blogissa luettelemaan ketä kaikkia tapasin messuilla, nyt se ei onnistu, teitä oli niin paljon! Oma kamuni Turusta ei päässyt tulemaan, mutta sattumalta tapasin vanhan luokkakaverini. On ihan pakko järjestää jotain, retriittiä uudestaan (joko isommalle porukalle tai useita), kursseja, jotain, jotta pääsen taas näkemään teitä. Jos joulu/hiihtolomalla eksyn Helsinkiin, pitänee kuulutella etukäteen shoppailuseuraa. Tai ajoittaa tuleminen neuletapaamisen kohdalle...
Ei, meillä ei ole kunnon harmaata sukkalankaa (=paksua). Eikä meillä myöskään myydä puroa tai rose mohairia. Joo, ihan sama juttu mulla, lankaa vaan on niin pakko saada ostaa, kun se on niiiiiin ihanaa! Ja rouva, ne ovat sukkablokit/neliskanttiset puikot/palmikkopuikko/hamppua.... Puhuin kuin paraskin Runeberg. No, minähän en kyllä koskaan ole hiljaa... Paitsi ehkä illalla hotellissa. Ihan poikki, jalat varsinkin. Kumpikin istui koneen edessä, hotellin nettiyhteys oli surkea ja sitten neulottiin sen minkä hereillä pysyi.
Noita lankoja tuijotellessa ja hiplaillessa tuli noin miljoona uutta ideaa, jotka tahtoisin toteuttaa just nyt ja heti. Taitaa kuitenkin olla parasta vain kirjoittaa muistiin, ei aika kuitenkaan riitä.
Tampereella oli muuten huikean vaihteleva sää. Perjantaina oli hirmupakkanen ja näpit jäässä. Sunnuntaina satoi vettä... Tampereelta löytyy hyvää ruokaa - en tosiaankaan päässyt laihtumaan, vaikka puhuin ja olin päivät pitkät jaloillani. No, ehkä jälkiruuilla oli osuutta asiaan. Tampereelta ei sitten löydy parkkipaikkoja - varsinkin perjantaina siinä pakkasessa tuli ehkä vähän kiroiltua.
Oli jännä huomata miten erilaisia ihmiset jälleen kerran olivat. Toiset sävähtivät kauemmaksi esim. Casbahin hinnan huomatessaan. Toiset upottivat kätensä kasaan ja olivat välittömästi myytyjä. Ja eräät olivat liemessä jo kaukaa värit nähdessään ;) Joillain oli tietty malli tiukasti päässään ja siihen oli pakko löytää juuri tiettyä sävyä lankaa, lankaa ostettiin vain jos sille oli käyttötarkoitus. Toiset taas halailivat isoa läjää sylissään ja koettivat epätoivoisesti päättää mistä voisi luopua, jotta budjetti pitäisi. Ja eräät ostivat kaikkea ;) Netti neulomisen apuna oli yllättävän monelle ihan tuttu asia, jopa vanhemmassa sukupolvessa oli vain muutama, jotka sanoivat, että ei heillä mitään nettiä ole, kun varovasti kerroin Ullaneuleesta. Toisaalta kerran sitten viereinen samanikäinen rouva tokaisi, että kirjastosta se netti löytyy!
Neulebongailua oli helppo ja kiva harrastaa. En osannut pitää suutani kiinni, vaan välillä piti aina hihkaista tyyliin "Tangled Yoke Cardigan!" (vanhempi rouva, ihanan kypsän viljan värinen takki), "Laminaria!", "Mittumaari!" (useita, kuten myös Revontulia), jne. Erikoisin bongaus oli vastapäiseltä osastolta sunnuntaina.
