

Pakko se on itselleenkin tunnustaa. En ole enää ihan vasta-alkaja kehrääjänä. Kaksi vuotta sitten lokakuussa tuli Sonata ja sen kanssa kehrääminen oli aluksi silkkaa tuskaa, kunnes Pirkko opetti lajin salat. Sen jälkeen yhteistyö Sonatan kanssa on ollut kitkatonta, mitä se nyt välillä tykkää pitää ratlatuspäivää ja mekkaloi. Se on työjuhta. Toivottavasti Suziesta tulee yhtä ahkera ja työteliäs. Suzie kuitenkin paljasti salansa heti, ei tarvinnut yhtään tuskailla - eli osasin eri rukillakin! Kuvissa rullalla valkoista Teeswateria.

Kissoja rukki ei pahemmin kiinnostanut. Pahvilaatikko oli paaaaaaljon kivempi. No, piti sitä vähän käydä haistelemassa. Sen sijaan tänään sain vihdoinkin aikaiseksi kissanleluja, jotka herrojen mielestä ovat ihan huippuja... vaikka ovatkin rumia.
Ai niin. Tänään tämä blogi (yhteistyössä edeltäjänsä kanssa) on 4-vuotias. Aika on mennyt vauhdikkaasti. Käsityötahti on hieman hidastunut, mutta kehräämisestä on tullut vakituinen (ja tukeva) osa elämää. Ensimmäisiin bloggauksiin verrattuna olen oppinut valokuvauksestakin jotain... Kissat ovat tulleet myös mukaan, liki vallanneet koko blogin karvoillaan ja tempuillaan. Elämä on riepotellut ja heitellyt, välillä myös ylöspäin. Olen saanut valtavasti ihania ystäviä. Ilman en enää osaisi olla. Kiitos!