Kävin siis eilen kylän kaupat läpi etsimässä leluja herroille. Mutta kun tekokuituiset eivät oikein kelpaa enkä aina jaksa heiluttaa höyhenhuiskaa. Joskus kesällä toin kotiin mustekalan, jolla oli pyörylät jalkaterinä kuminauhojen päässä. Pyörylät irtosivat ensimmäisellä leikkikerralla ja sen jälkeen itse mustikseen ei enää koskettu, mutta nuo tekokuituiset (!) pehmeät pyörylät olivat huikea menestys. Ei kissanminttua, ei mitään rapisevaa tai kilisevää. Ei mitään minkä olettaisi viehättävän kissaa. Mutta ehdottomasti huushollin parhaita leluja. Mutta menevät helposti imuriin...
Eilen ostin kuumaliimapistoolin ja patruunoita. Leikkasin vanhasta, kulahtaneesta fleece-hupparista (itsetehty) sopivan kokoisia pyörylöitä, lisäsin sisälle samaa fleeceä täytteeksi, liimasin kiinni. Erittäin epämuodostuneita palloja. Mutta välitön ja huikea menestys! Näitä lisää. Vaikka ovat hirvittävän rumia.
Hesarin kuukausiliitteen muotijutussa oli lauseen pätkä, joka voisi olla minun ohjenuorani pukeutumisessa:"ajaton on homeisen synonyymi". Minusta kun ei tekemälläkään saa ajattoman tyylikästä leidiä ;)
