Piukassa

Miä tiedän tasan tarkkaan olevani yhä edelleen se etupulpetin letti- ja silmälasipäinen kiltti hikipinko. Mutta silti kiukutan itse itseäni. On meinaan huono omatunto - olen palkattomalla virkavapaalla ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen (ekan kerran tässä työpaikassa) ja lähden justiinsa Tampereelle laittamaan Tiinan kanssa TitiTyyn putinkia pystyyn messuja varten. Tiedän jo nyt, että nautin viikonlopusta suunnattomasti! Tiedän, että tarvitsen tämän tauon jaksaakseni läpi harmaan marraskuun. Joten jospas opettelisin nauttimaan elämästä :)

Tekniikka on mielenkiintoista. Känny on yhä edelleen huollossa ja jälleenmyyjäni lähetti minulle sijaislaitteen. Hyvä niin, mutta parempi olisi ollut jos olisivat lähettäneet myös tähän sopivan laturin... Onneksi olen luonteeltani hamsteri ja löysin 90-luvun lopun laturin, joka sopii.

Eilen yksi kollega meinasi saada slaagin. Innokas historian opiskelija oli kesken tunnin tunkenut nokialaisensa (simpukka) suuhunsa... Onneksi ei niellyt eikä saanut minkään sortin sähköiskuja.

Ja herrat kissat... To cut the long story short - Indystä on kasvanut murrosikäinen kolli, joka luulee ettei sitä ole leikattu. Yrittää siis öisin, kamalan ja järkyttävän pahan kissatappeluääntelyn kera nylkyttää Piki-rassua...

Nyt lähden ajamaan. Olen niiiiiiiin käsittämättömän innoissani messuista. Tulkaa moikkaamaan!