


Kameran tötsä on mukana vain mittasuhteiden vuoksi. Alin kuva heijastaa pahasti, mutta kertoo miltä lautanen näyttää käytössä. Tykkään tosi paljon!
Kimperin hameesta mulla ei ole pyynnöstä huolimatta kuvaa, mutta siitäkin tykkään hirmusti! Suklaanruskeaa samettia vihrein pilkuin. Ja jotenkin niin äärettömän mukava päällä. Mietin tässä illalla siivotessa (sain tarpeekseni kissankarvoissa kahlaamisesta), että voisinko laittaa sen lauantaina hautajaisiin? Mustaa en suostu käyttämään.
Tänään oli mielenkiintoinen puhelu. Soitin itse "kivimiehelle", että saisinko hautakiven kaiverruksen hinta-arvion perunkirjoitusta varten (yritetään hoitaa se samalla kertaa lauantaina). Joo, ilman muuta - mutta sitten mies meni jotenkin vaikean oloiseksi ja kysyi hetken päästä, että onko seurakunta soittanut? Ei ole, kuinka niin. Hiljaisuutta ja ilmiselvästi hän sitten päätti puhua mitä tiesi. Eli, iskän ja äidin hautakivessä (johonkin Mammakin lisätään) on kulmassa halkeama, kuulemma ihan selvästi jonkin koneen tekemä. Itse en sitä jouluaattona huomannut, joten ei tietoa milloin se on tullut. Seurakunta on kuitenkin kuulemma suostunut maksamaan kulmien pyöristämisen, jolla vaurion voi ns. korjata. Milloinkahan soittavat mulle tai veljelle...




5 kommenttia:
Aivan hyvin voit laittaa sen hameen mistä itse pidät. ompahan hieman helpompi olla kun on omalle itselle tuntuvat vaatteet.
Tulin vasta vieraillulle blogiisi, joka on ihana. Hämmästyin kamalasti, kun tajusin, että tunnen erään työkaverisi... :) Maailma on pieni! Olet saanut kauniin lautasen.
Ei se musta enää ole niin tärkeä hautajaisissa. Omat vaatteet vaan päälle.
Blogitaukoiluni osui juuri mammasi poismenon aikoihin ja en huomannut kirjoitustasi. Myöhäinen osanotto.
Ihanan taitava ystävä sulla, tosi hieno lautanen. Vaihtokaupat on käteviä. Kaikki voittaa. ;)
Kaunis lautanen!
Musta ei ole pakko väri hautajaisissa enää, laita vain se hame.
Lähetä kommentti