Mamman elämänohjeena oli positiivisuus. Asiat piti hoitaa kunnolla, huolella ja ajoissa, mutta silti elämästä piti nauttia! Nauttimisen voi toteuttaa marjametsässä, kasvimaalla, pihan kukkien parissa, virkkaamalla (jos lanka loppui, aina voi purkaa jonkin vanhan pöytäliinan ja tehdä siitä uuden), laulamalla kuorossa, leipomalla munkkeja tai röpörieskaa, neulomalla (mm. kuvan pusero), lukemalla lapsille Eemelin metkuja (siis omille lapsenlapsille tai myöhemmin kaikille pikaisesti paikalle ehtivää, luotettavaa hoitotätiä kaipaaville enemmän tai vähemmän sukulaislapsille), suhtautumalla positiivisesti koko elämään.
Kyllä Mamma joskus suutahtikin. Mutta silloin syynä olivat usein huonosti hoidetut asiat tai jokin epäkohta maailmanmenossa. Pitkävihainen hän ei kuitenkaan ollut, eikä katkera, vaikka oma, ajoittain hyvinkin vaikea elämä olisi siihen voinut syitä antaa.
Tänään oli kiva kuulla muistoja hänestä. Ihana saada selville, että Mamma on opettanut käsityötaidot myös muille kuin minulle. Mukava tavata rakkaita ihmisiä - ja ihmetellä, miksi ei saa aikaiseksi käydä kylässä joskus. Viimeistään kesällä. Lupasin.
Mummo oli ihan erilainen. Jämpti ja tiukka asioiden hoitaja hänkin. Mutta tiukempi ja vakavampi myös ihmisten kanssa, ehkäpä sota ja kovat kokemukset yksin lasten ja maatalon kanssa vaikuttivat. Tosin taisi iän myötä vähän pehmetä - näin olen tädin kertomuksista päätellyt. Mummolle uskonto oli läheinen asia. Iloa elämään hänkin sai luonnosta (osakkeeseen muuton jälkeen jäi onneksi mökki omaan rantaan, sinne ei mitään nurmikkoja rakenneltu, vaan mustikat kukkivat polkujen varsilla), käsitöistä (hurahti 70-luvulla mm. keramiikkaan) ja omasta perheestä.
Kumpikin oli maalaistalon tyttö. Ensimmäinen päätyi kaupunkiin, virkkasi kimallelangoista pöytäliinoja, kalalangasta verhoja ja sängynpeittoja, neuloi lapsille lapasia ja sukkia, itselle puseroita ja liivejä. Kokeili kaikkea avoimin mielin.
Jälkimmäisestä tuli maatalon emäntä, joka siirtyi eläkkeelle kaupunkiin vain pitkin hampain, vaivojen pakottamana. Keramiikka taisi olla ainoa humputus, Mummo neuloi myös, mutta vain harmaita (ehkä joskus tummansinisiä) villasukkia.
Minä olen yhdistelmä. Villasukkia, mutta koreasta langasta ;)
