Syysomenakarviainen

Retriitistä kertyi tietysti myös monenlaista saalista mukaan. Konkreettisena saaliina kilisee auton takakontissa hirmuinen määrä pulloja ja tölkkejä ;) Jospas muistaisin joskus viedä kauppaan takaisin. Ostin myös pari aivan ihkupihkua projektipussukkaa Maijamirjamilta, vyyhdin (huom! Yhden ainoan!) mielettömän kevään vihreää lankaa Äiti-Puffalta, nappasin vapaasti omittavien lankojen laatikosta kerän Lett-lopia (koska se on laatulankaa) ja sain ison kassillisen villoja neulahuovutukseen (koululla suunnitellaan kulttuuripäivää ja tämä olisi minun osuuteni) Rinalilta ja Villasatulta. Ja mitähän vielä. No, ihanat Kahelit lahjoivat herkkukorilla, jossa oli muistettu minua ja kissaherroja ♥


Konkreettista tuotosta tämäkin, viime syksynä Tuulian minulle värjäämää Blue Faced Leicesteriä. Tuulia kutsui tätä syysomenaksi, minulle tuli välittömästi karviaiset mieleen. Näyttää ihan tavalliselta kehruulta (102 grammaa), mutta kertasin tämän ihan ensimmäisen kerran Navajo-kertauksella. Kiva ja helppo tapa, käytän varmasti uudestaankin. Tosin se kävi välillä myös venytysjumpasta kun yritti vedellä piiiiitkiä silmukoita.

Miksi en ole kehrännyt sitten tammikuun puolen välin? En tiedä. Ehkä rukin siirtäminen metrin verran nurkasta sohvan eteen oli vain liikaa. Ehkä oma mieli on myllertänyt liikaa eikä ole osannut rauhoittua rukin eteen. Harmi - kehrääminen nimenomaan rauhoittaa ja selkeyttää ajatuksia. Zen. Kehräysinnon palautuminen siis sielullisena saaliina.