Kuva on kahden viikon takaa, nyt lunta on paljon vähemmän ja maa paljon märempi. Mutta se ei tämän herran menoa haittaa pätkääkään. Jos on lunta, niin sitten kahlataan ja loikitaan hangessa. Jos on märkää, niin sitten vaan tassutellaan vähän vauhdikkaammin ja pestään kotona tassuja pitempään. Pääasia on, että ulos pääsee. Juuri nyt ulkona paistaa aurinko ja lämpömittari näyttää liki kymmentä astetta. Ja Indy huutaa. Joka kerran kun minä liikahdan tästä sohvalta johonkin suuntaan, volyymi nousee liki sietämättömäksi. Naapuritkin kuulee ihan varmasti. Piki vain seuraa kuin hai laivaa. Kohta.
Retriittitavaroita on vieläkin kuvaamatta. Mutta mielessä tuo reissu on kyllä pyörinyt koko viikon. Eilenkin särki pää ja ontelot niin kivasti, että oikein mitään ei kyennyt tekemään (nyt onneksi jo paljon parempi, tää on kroonista), joten torkuin sohvalla puoliunessa ja ajattelin.
Mulla on (työ)kavereita, jotka ovat aivan älyttömän kateellisia tästä meidän neuleyhteisöstä retriitteineen ja vaihtoineen. Myönnän olevani sellaista helposti innostuvaa sorttia, joka tykkää hehkuttaa ihania ystäviä, vaihtoja, tapaamisia, lankoja, malleja, kaikkea useasti ja kovaäänisesti. Useampi kaveri on huoannut, että mistä he keksisivät harrastuksen, jossa olisi samanlaista yhteisöllisyyttä? Mutta eikös nykyaikana, näin ainakin luulisin, useimmat harrastukset toimi jollain tasolla netissä? Heidän pitäisi vain mennä nettiin ja etsiä, uskaltaa liittyä ja kommentoida. Mutta siinähän se. Monet näistä kavereista eivät ole sinut netin kanssa. Tai ovat sen verran, että osaavat spostia käyttää ja pakollisia työkuvioita hoitaa. Jotkut jopa ovat Facebookissa. Mutta että vapaa-aikaa viettäisi netissä... Eihän se käy. Eihän normaalit ihmiset semmoista tee... Kyllä oikeat ihmiset ovat sentään oikeita ihmisiä. Ja tässä vaiheessa minä räjähdän. Kyllä te kaikki siellä ruudun takana olette ihan oikeita ihmisiä, minulle niin tärkeitä! Ikäpolvikysymys tämä ei voi olla, koska meissäkin on monen ikäisiä ihmisiä. Vai ovatko neulojat ja muut käsityöläiset vaan jotenkin rohkeampia koneen kanssa tai innokkaampia etsimään saman henkistä seuraa?
Indy söi justiinsa kevään ensimmäisen kärpäsen.
15 kommenttia:
Vitsit mä repesin kun luin ton Indy ja kärpänen -kommentin lopusta :D
Ei se ikäkysymys voi olla, retriitissäkin meitä oli parikymppisistä ihan oikeisiin ihaniin mummoihin. Mä olen itse monessa nettiyhteisössä mukana, eikä neulojien kaltaista yhteisöä ole tullut mistään vastaan. Ollaksemme vanhanaikaisia kalkkiksia me olemme uskomattoman avoimia ja ennakkoluulottomia.
Mä olen itse löytänyt ihan aarteen kun tähän poppooseen sotkeuduin ja olen siitä tosi kiitollinen.
Onkohan tämä lankojen ja neulemallien maailma opettanut meille neulojille sellaisia ongelmanratkaisutaitoja että niillä pärjäämme myös nettimaailmassa. Ainakin neulo-pura-neulo-säädä toimii myös netissä, aina voi palata takaisin päin, kokeilematta ei voi tietää toimiiko jokin juttu jne.
Indy ja kärpänen, hih!
Eiköhän se ole vähän ihmisestä itsestäänkin kiinni, kuka tykkää nettailusta, kuka ei. Tosi paljon tiedän käsityöharrastajia, jotka eivät ole neuleblogeista tms. kuulleetkaan. Ja itse olen kyllä ollut netissä "koukussa" niin kauan, kun minulla on netinkäyttömahdollisuus ollut, eli 90-luvun lopulta saakka. Miehenikin löytyi netin treffisivustolta. ;) Ensin tuli pelaaminen, sitten chatit ja irc, sitten kestovaippa-, kantoliina- ja imetysaiheiset nettikeskustelut, ja nyt käsityöt. :) Ja olen kuitenkin käsitöitä harrastanut parikymmentä vuotta ennen kuin löysin käsityöblogit neljä vuotta sitten. Tekisin käsitöitä ilmankin nettiä, ja todennäköisesti surffailisin netissä, vaikkei se liittyisi mitenkään käsitöihin. :) Toiset on vaan erilaisempia kuin toiset, kaikki eivät koe nettiä omakseen.
Niin, ihan lihaa ja verta täällä ollaan, ja ei se nyt niin mahdottomia aikoja ole vaatinut jos vähän suhaa netissä. Tosin retriitteihin en ole päässyt, mutta silti olen saanut näiltä nettiyhtiesöiltä paljon. Esim. sinä innostit minut kuuntelemaan Harry Pottereita Fryn lukemana.Se on todella nautittavaa. Siis , kiitos!
Hyvää ja leppoisaa pääsisäistä!
Upea maailma tämä nettimaailma. Tätä kautta löytyy aina apu ja neuvo, nopeasti. Ainakin minut se innostutti uudelleen käsitöiden pariin ja näin "korvessa" asuvana tuo ihmiset lähemmäksi. Toki livenäkin heitä tapaan;D Mutta - tunnustettakoon, että heistäkin moneen olen tutustunut netin kautta.
Iloista pääsiäistä!
Antaa kateellisten panetella ja supista mitä tykkäävät, sellaiselle ei kannata lotkauttaa korviaan. Mennään me nettineulojat omalla tyylillä!
Hyvää pääsiäistä!
Minä olen ihan koukussa nettiin, vaikka ikää on jo lähempänä 7-kymppiä. Tänään meinasi mennä päivä piloille kun aamulla oli näyttö pimeänä. Piti kaivaa vanha näytönlohmuska esille. Kitisin asiasta blogissani ja pianpa sain lupauksen uudesta näytöstä.
Tänään olen surfaillut noin 7 tuntia eli koko päivän lukuunottamatta syömistä ja pientä ulkoilua. Huomenna on Menitan tapaaminen, joten nettailu jää vähemmäksi.
Yleensä olenkin netissä päivittäin 12-14 tuntia kun kaivelen sukututkimustietoja. Netti on mahtava apu siinä hommassa.
Käsityötuttuja olen saanut netin kautta ja live tapaamisissa. Ensimmäisen käsityötapaamisenkin löysin netin kautta. Ja netistähän löytää ohjeita melkein mihin työhön vaan.
Työssäni kyllä käytin tietokonetta jo 70-luvulla ja olin alusta asti ihan tietokoneiden lumoissa. Meillä suosittiin tietokoneen käyttöä lapsillakin. Nyt mun koneeni on yleensä lapsenlapsen peruja. Saan aina uudemman kun nuorten perheessä koneet uusiutuu.
Olisiko kyse siitä, että käsityön tekijät kokeilevat käsitöissään koko ajan uutta. Ei siitä ole pitkä matka kokeilla uutta täällä netissäkin.
Toinen juttu on tietty se, ettei ainakaan miulla ole ystäväpiirissä kuin muutama käsitöitä harrastava ja he asuvat kaukana.
Hmm. Minen ainakaan neuloisi ollenkaan niin paljon jos ei olisi nettiä, täältä saa ihanaa inspiraatiota jatkuvasti:) Ehkä neulojat on rohkeampia. Ja jos ei omalla paikkakunnalla ole muita neulojia niin kai se on ihan luonnollista että sitten etitään netistä.
Iästä ei tosiaan ole asenne kiinni, koulusssa työssä olevana olen joutunut kokemaan sen, että itseäni reilusti nuorempi ei suostunut tietokoneeseen koskemaan, ja siitä tuli minulle lisätyötä ja tuo kateus, sekin on koulussa työkaverien taholta koettu. Jotkut keskustelut puhdistavat ilmaa, mutta olen kyllä päättänyt yrittää elää omaa eläämäni heistä liikaa välittämättä. Kuvittelin että oppilaiden kanssa tekeminen on työtämme, enkä ole ymmärtänyt, että kolleegojen mieli pahoitetaan, kun paljastuu, että tehtiin jotain mitä hän/he eivät olleet tehneet. Surullista, mutta totta. Neulon paljon ja luen ja seuraan blogeja sekä netistä löytyviä ohjeita, myös Suomen ulkopuolelta. En kuitenkaan ole pistänyt pystyyn omaa blogia enkä ole mennyt tapaamisiin, mutta silti olen muiden puolesta, esim. retriittiin osallistuneiden, todella iloinen, että tällaista tapahtuu. Oma osallistumattomuuteni julkisesti on täysin tietoinen valinta. Koska en ole ottanut selvää, en voi sanoa olisivatko neulovat ihmiset enemmän samanhenkisiä tai rohkeampia, vaan kai se on meistä kaikista itsestä kiinni mihin ryhtyy. Hyvää neulomiskevättä kaikille!
Netti on tuonut mun elämääni ihania ihmisiä ja ystäviä! Ja te kaikki olette tärkeitä ja ihan oikeita siellä näytön takana :)
Upea kissa muuten, tosi kaunis!
Hemmotteluvaihdon pariltasi HEIPS! Netti on tuonut myös minun elämääni ystäviä ja monia ihania ihmisiä. Omista työkavereista löytyy muutama, jotka huokailevat aina kun paketteja mulle saapuu, että taas saat jotakin ihanaa.
Painankin nyt mietintämyssyn päähäni ja alan suunnitella sinulle hemmotteluyllätystä! Laitathan vinkkiä, jos jotakin jäi vielä sanomatta?!
Hyvää pääsiäistä!
toivoo: räpeltämövaihtopari
Vai että kärpänen? Meillä alkaa jo rannoilta jäät sulamaan ja voi miten hienoa Tassulle olisikaan saada oikea sorsapaisti! Vaan haaveeksi jää...
Minäkin väitän olevani kovin nettivastainen persoona mut kyllä vaan tuntuu, että ihania ihmisiä täällä liikkuu ja neulejuttuja kans. Ja kun joskus tapaa jonkun ihan ihka oikeassa elämässä niin tuntuu niinkuin oltais vanhoja tuttuja.
Mukavaa Pääsisäistä teille kaikille!
Netti <3 ja olen todellakin saanut aivan ihania ystäviä netin kautta!
Olen tavannut useita myös irl ja ovat ihania ja loistavia tapauksia. Olisin huomattavasti yksinäisempi ilman nettiä!
Eräs kaverini kommentoi, ettei voisi ikinä tutustua netin kautta kehenkään tai lähteä nettipiirien tapaamisiin, koska "ne nyt on mitä on ja ei siellä voi tutustua oikeisiin ystäviin". Voi voi.. No, kukin tyylillään.
Niinpä, huoh!
Jotkut on vaan jo niin kangistuneet omiin tuttuihin kuvioihin että luultavasti kaikki rutiinit rikkova on pelottavaa, vaikka samaan aikaan haluis just muutosta rutiineihin...
Lähetä kommentti