Kuva on kahden viikon takaa, nyt lunta on paljon vähemmän ja maa paljon märempi. Mutta se ei tämän herran menoa haittaa pätkääkään. Jos on lunta, niin sitten kahlataan ja loikitaan hangessa. Jos on märkää, niin sitten vaan tassutellaan vähän vauhdikkaammin ja pestään kotona tassuja pitempään. Pääasia on, että ulos pääsee. Juuri nyt ulkona paistaa aurinko ja lämpömittari näyttää liki kymmentä astetta. Ja Indy huutaa. Joka kerran kun minä liikahdan tästä sohvalta johonkin suuntaan, volyymi nousee liki sietämättömäksi. Naapuritkin kuulee ihan varmasti. Piki vain seuraa kuin hai laivaa. Kohta.
Retriittitavaroita on vieläkin kuvaamatta. Mutta mielessä tuo reissu on kyllä pyörinyt koko viikon. Eilenkin särki pää ja ontelot niin kivasti, että oikein mitään ei kyennyt tekemään (nyt onneksi jo paljon parempi, tää on kroonista), joten torkuin sohvalla puoliunessa ja ajattelin.
Mulla on (työ)kavereita, jotka ovat aivan älyttömän kateellisia tästä meidän neuleyhteisöstä retriitteineen ja vaihtoineen. Myönnän olevani sellaista helposti innostuvaa sorttia, joka tykkää hehkuttaa ihania ystäviä, vaihtoja, tapaamisia, lankoja, malleja, kaikkea useasti ja kovaäänisesti. Useampi kaveri on huoannut, että mistä he keksisivät harrastuksen, jossa olisi samanlaista yhteisöllisyyttä? Mutta eikös nykyaikana, näin ainakin luulisin, useimmat harrastukset toimi jollain tasolla netissä? Heidän pitäisi vain mennä nettiin ja etsiä, uskaltaa liittyä ja kommentoida. Mutta siinähän se. Monet näistä kavereista eivät ole sinut netin kanssa. Tai ovat sen verran, että osaavat spostia käyttää ja pakollisia työkuvioita hoitaa. Jotkut jopa ovat Facebookissa. Mutta että vapaa-aikaa viettäisi netissä... Eihän se käy. Eihän normaalit ihmiset semmoista tee... Kyllä oikeat ihmiset ovat sentään oikeita ihmisiä. Ja tässä vaiheessa minä räjähdän. Kyllä te kaikki siellä ruudun takana olette ihan oikeita ihmisiä, minulle niin tärkeitä! Ikäpolvikysymys tämä ei voi olla, koska meissäkin on monen ikäisiä ihmisiä. Vai ovatko neulojat ja muut käsityöläiset vaan jotenkin rohkeampia koneen kanssa tai innokkaampia etsimään saman henkistä seuraa?
Indy söi justiinsa kevään ensimmäisen kärpäsen.
