Elo on joskus tuskaista. Siis neulomisen kannalta katsottuna.
1. Ei ole aikaa neuloa huivia valmiiksi. Paljoa ei enää ole lankaa jäljellä, joten ihan kohta, mutta ei tänään, kun ei ehtinyt. Ei huomenna kun ajan pitkää matkaa ja istun ryhmätöissä. Ei lauantaina, koska se on perjantain toisinto. Sunnuntaina? Pitää varmaan siivota ja vaikka mitä. Joskus siis.
2. Haluan tilata itselleni jotain ihanaa. Mutta mitä? Pupulankaa on jo. Kashmiria on jo. Silkkiä on jo. Rukki on jo. Värttinäkin on jo (2). Kaikkea on jo.
3. Haluan neuloa huomenna ja lauantaina siellä ryhmätöissä. Mitä? Siis jos se huivi ihan vahingossa sattuisi valmistumaan tai jos sen päättely ei siellä onnistu. Sukat tietenkin. Mikä malli? Mikä lanka? Mulla on aikaa kehittelyyn noin tunti. Aamulla ei ehdi. Tulee siis varmaan ihan perussukat, joille tosin on todellinen tarve - sukkakorissa on reiällisiä ns. yösukkia ihan liian monta paria.
4. Haluaisin suunnitella oman huivin. Idean poikanen on takaraivossa, mutta en ehdi testaamaan enkä tutkimaan sopivia tai sopiviksi muokattavia mallineuleita.
5. Haluan päästä neulomaan Taito-lehden helmisukat - mutta eihän helmipurkkia kerta kaikkiaan voi ottaa reissuun mukaan. Näen päässäni jo katastrofin.
Lopputuloksena, en halua lähteä mihinkään koulutukseen, vaan haluan olla kotona neulomassa. Mutta kun on pakko.