Piki suuri pelkuri muisti kyllä reitin (eka kerta sitten viime syksyn kun kierrettiin koko lenkki), mutta polku oli parista kohtaa niin märkä (lätäköitä koko polun leveydeltä), että piti katsoa sillein nätisti emäntää silmiin ja maukaista "syliiiiin!". Mutta kyllä välillä piti ihan juostakin, ja syödä kaikki etäisestikin ruohoa/heinää muistuttavat korret. Jotain karvakasaumia nekin varmaan kissojen sisuksista poistavat - tosin vähän myöhäistä tällä kertaa, herra kun oli nähtävästi päivällä nukkunut rauhassa huvipuiston ylätasanteella, herännyt siihen, että oksettaa ja antanut tulla tuutin täydeltä suoraan alas... Pieni siivo.
Tämä mister puolestaan on aina yhtä kuvauksellinen, vaikkei yhtään tykkää olla kuvattavana. Indy oli eilen aamulla aavistuksen vaisu (tosin se on aamu-unisempi kuin Pikinen), ja nuoli/narskutti hassusti suutaan. Arvelen, että jotain hampaan välissä tms. Tänään on kyllä ollut ihan normaali riehuva ja kovaääninen itsensä eikä ole enää narskutellut.
Indystä näki kaukaakin kuinka se nautti ulospääsystä. Jos se osaisi hihkua riemusta, se olisi sen varmasti tehnyt ;) Lätäköt eivät sitä haitanneet, eivätkä märät tassut. Juosten, niin kovaa kuin emäntä perässä pysyi (Piki sylissä), ainakin viiteen puuhun piti kiivetä. Ja omalle lempikivelle rantaan järveä haistelemaan.
