Aika on taas kummallisen suhteellinen käsite. Aikaa ei ole, koska en saa neuleita valmiiksi (yksi kyllä alkaa olla kohta pingottamisvaiheessa), koska en ehdi kehräämään, koska en ehdi lukemaan (kuuntelen kyllä äänikirjoja), koska en muista milloin viimeksi olen avannut telkkarin.
Aikaa toisaalta kuluu ihan liian hitaasti, koska kokeiden tarkistamiseen menee puoli ikuisuutta, koska kokeen valvonta on äärimmäisen tylsää, koska viimeinen viikko koulussa ei etene millään.
Jos ikkunat olisivat puhtaammat, ottaisin kuvan keittiön ikkunasta ulos. Aivan uskomattoman kaunis vihreän värikirjo. Tänään on satanut koko päivän (ja viime yönkin) ja luonto tuntuu oikein pursuavan vihreää - jota minä rakastan. Ulkona on myös tosi raikas ilma, hyvä hengittää. Töistä tullessani suunnittelin laittavani römppävaatteet, kumpparit (tietysti vähintään kahdet villasukat) ja sadetakin, ja lähteväni pitkälle kävelylle metsään. Sen sijaan kävi vanhan aikaisesti. Nukuin sohvalla viltin alla lämpimässä umpisikeää unta kaksi tuntia...
