Onneksi on ilojakin. Puissa on melkein hiirenkorvat. Ykkösten ihku ranskan ryhmä. Ystävät kuuntelevat. Sain kiitoksia hyvin hoidetusta työstä. Ja kehräsin.
Näissä kuvissa vihdoinkin valmiina Vääpeli-nimisen huskyn (mukana myös lammasta, koska kuitu oli aika lyhyttä) karvat. Pesty moneen kertaan, mutta kastuessa yhä vielä vieno märkä koira... 170 grammaa yhteensä. Pehmeää, lämmintä, huopuu. Ja matkaa koiran emännälle, toivottavasti on mieleistä.
Sen olen tästä projektista oppinut, etten lupaa kehrätä mitä vaan tosta noin vaan. Ensin täytyy suorittaa "koekehruu" jotta tietää miten kuitu käyttäytyy ja jotten lupaa liian suuria. Ja myös kehruuprojekteille kannattaa sopia deadline, muuten venyy ja paukkuu ihan liikaa. Kehruuvimma on kuitenkin tällä hetkellä ihan mahdottoman suuri - mikään muu ei kiinnosta eikä huvita.
