Onneksi on ilojakin. Puissa on melkein hiirenkorvat. Ykkösten ihku ranskan ryhmä. Ystävät kuuntelevat. Sain kiitoksia hyvin hoidetusta työstä. Ja kehräsin.
Näissä kuvissa vihdoinkin valmiina Vääpeli-nimisen huskyn (mukana myös lammasta, koska kuitu oli aika lyhyttä) karvat. Pesty moneen kertaan, mutta kastuessa yhä vielä vieno märkä koira... 170 grammaa yhteensä. Pehmeää, lämmintä, huopuu. Ja matkaa koiran emännälle, toivottavasti on mieleistä.
Sen olen tästä projektista oppinut, etten lupaa kehrätä mitä vaan tosta noin vaan. Ensin täytyy suorittaa "koekehruu" jotta tietää miten kuitu käyttäytyy ja jotten lupaa liian suuria. Ja myös kehruuprojekteille kannattaa sopia deadline, muuten venyy ja paukkuu ihan liikaa. Kehruuvimma on kuitenkin tällä hetkellä ihan mahdottoman suuri - mikään muu ei kiinnosta eikä huvita.
8 kommenttia:
Ihan tres bién lankaa! Ihanan pörröistä. Iski taas ranskankielenkaipuu kun sen mainitsit, lukion kielioppitehtävät on jo hälvenneet tuoreimmasta muistista ilmeisesti :)
Ihanaa kun elät ja reagoit juuri niinkuin koet, aidosti - vaikka joskus työ haittaakin "vimmastelua" ;)
Kaunista lankaa, näyttää pehmeältä.
Kerro vaan, jos haluat kehrätä lisää koirankarvaa. Meillä asuu sellaisen ehtymätön tuottaja:D
Riippuuko koirankarvassa (ja muissa karvoissa) kuidun mitta itse karvan mitasta, eli pitkäkarvaisella koiralla on pitemmät kuidut kuin lyhyt karvaisella?
Millaista koirankarva oli kehrätä puhtaaseen lampaankarvaan verrattuna?
Odottelen jo kesää ja Keuruulle tuloa. Sitten taas neulotaan, eikö!?
Höh! Kyllä palaverissa pitää pullat olla!
Oh! Näyttää lämpimältä ja pehmeältä!
Lähetä kommentti