Herra ja THE lelu. Kummallakin on omat suosikkinsa. Piki tykkää lokista - koetan saada siitä kuvia joskus. Indy tykkää minitennispalloista ja näistä hiiristä. Kuten näkyy hiiret ovat pieniä, joten niillä leikkimistä täytyy vahtia. Tietysti voisin olla antamatta näitä leikkimiseen, mutta kun se ilmiselvästi rakastaa näitä kaikkein eniten. Näitä kuljetellaan ympäri taloa pois Pikin ulottuvilta, muristaan samalla käheästi ja pelottavasti "hhrrrr".
Leikin tuoksinassa tulee nälkä ja useimmiten nämäkin hiirulaiset kannetaan ruokakuppiin uimaan. Siinä syödessä Indy myös yrittää ja onnistuukin järsimään näitä hiiriäkin. Ja niissä on muovia. Siksi kyttään leikkiä silmä kovana. Ja piilotan lelut kun en ole kyttäämässä. Ongelmana vaan on, että kissaturvalliset piilopaikat alkavat olla vähissä. Näitä ei voi esim. laittaa roskikseen niin, että Indy näkee - se käy muuten yöllä hakemassa ne pois!
Eilen laitoin hiiren piiloon vessan peilikaapin alalokeroon, joka on minusta hieman huono aukeamaan. Ja tuntia-paria myöhemmin ihmettelin kummaa kolinaa.... Menin katsomaan ja kas! Indyn kaksi aivo- ja muistisolua olivat kohdanneet: herra seisoi pitkänä lavuaarin reunalla ja oli onnistunut käpälöimään peilikaapin auki. Ja se alalokerokin aukeni juuri minun katsellessani. Etsimme uutta piilopaikkaa.
Leikkivän kissan kuvaaminen niin, että kuvassa näkyisi muutakin kuin puolikas häntä tai yksi koipi on muuten tosi hankalaa.
7 kommenttia:
Harva se kerta nauran kissojesi toilailuille, mutta tuo "ei voi laittaa roskikseen niin, että Indy näkee" juttu sai mut räkättämään ihan kippurassa. :D Onneksi mulla ei ole noin fiksuja kissoja. Tosin heidän lempilelunsa ovatkin vanhimmasta kissasta nuorimpaan: Muoviset pullonkorkit, Nippuside(!) ja vessapaperi. (Näistä vessapaperileikkejä yritetään lannistaa minkä ehditään, mikä tosin ei ole helppoa, niin kovasta rakkaussuhteesta on kyse.) -Henna.J.
Voi kuinka hauskoja kissatarinoita! Kissat ovat fiksuja ja ihania noin yleensäkin. Ja näin sanoo koiranomistaja :-) Mainittu koira tässä joku aika sitten hämmästytti minua muistamalla edellisiltana piilottamani lelun (otin sen pois kesken leikin, koska en tykännyt siitä että se vingutti sitä iltamyöhään), ja hakemalla sen esiin seuraavana aamuna, tosin ei lähestulkoonkaan noin haastavasta paikasta kuin Indy :-)
On ne vaan fiksuja - ja sinnikkäitä! Tuota tarinaa lukiessa jälleen kerran kiittelin sitä, et meidän Tassu ei ole mikään ruudinkeksijä...
On ne kyllä melkoisia epeleitä! Meillä kyllä on saaneet kaappien ovet ja laatikot olla kiinni, mutta Elli onkin toisaalta niin pikkuruinen, ettei sillä varmaan riittäisi voimaa avata niitä.
Sitten vielä semmoinen asia, että sulle on tunnustus mun blogissa :)
Kissalle osa leikistä taitaa tulla siitä, että se etsii ja yrittää kaivaa esille emännän piilottamia leluja. Ja on sinnikäs! :)
Kollo piilottaa leluja sohvan alle ja yrittää sitten kaivaa niitä taas esille. :D
Oi kun ihania kuvia ja tarinoita! Fiksuja ovat :) Meillä ei kaappeihin kurkita, eivät ole tajunneet että niitä voi aukoa.
Täällä puolestaan on tapahtunut klassista ehdollistamista vai pitäisikö sanoa ehdollistumista, koska se oli vahinko. Pipari nimittäin jahtaa tai pikemminkin ihailee aina aamuisin keittiössä kaikkia ihania valoläiskiä, joita heijastuu pitkin seiniä ja kattoja kun aurinko paistaa ikkunasta ja ihmiset syövät aamupalaa lusikoilla ja liikuttavat muita heijastavia esineitä. Kerran sitten miehet leikkivät kännyköillään samaan aikaan ja sellainen ärsyttävä teknobiisi soi.
Tästä seurasi, että nyt Pipari luulee, että joka kerta kun biisi soi, niin valoläiskiä ilmaantuu jahdattavaksi! Kamalalla ryminällä juoksee perään, jos se yksi kännykkä soi ja alkaa vilkuilla kattoa ja seiniä, oli huone mikä tahansa. Ei liene fiksuuden merkki kuitenkaan... :)
Hauska kertomus ja ihania kuvia! Kyllä ne kissat on fiksuja eläimiä, oppivat ja keksivät vaikka mitä!
Lähetä kommentti