18. toukokuuta 2010

Suosikki

Herrat kissat ovat tunnetusti kovin erilaisia luonteiltaan. Pitkään minä ja kissoja usein hoitava ystäväpariskunta olimme sitä mieltä, että Piki on porukan aivot ja Indy muskelit. Mutta tässä viime kuukausien aikana on täytynyt myöntää, että Indyllä on todistettavasti muisti ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös aivot.


Herra ja THE lelu. Kummallakin on omat suosikkinsa. Piki tykkää lokista - koetan saada siitä kuvia joskus. Indy tykkää minitennispalloista ja näistä hiiristä. Kuten näkyy hiiret ovat pieniä, joten niillä leikkimistä täytyy vahtia. Tietysti voisin olla antamatta näitä leikkimiseen, mutta kun se ilmiselvästi rakastaa näitä kaikkein eniten. Näitä kuljetellaan ympäri taloa pois Pikin ulottuvilta, muristaan samalla käheästi ja pelottavasti "hhrrrr".


Leikin tuoksinassa tulee nälkä ja useimmiten nämäkin hiirulaiset kannetaan ruokakuppiin uimaan. Siinä syödessä Indy myös yrittää ja onnistuukin järsimään näitä hiiriäkin. Ja niissä on muovia. Siksi kyttään leikkiä silmä kovana. Ja piilotan lelut kun en ole kyttäämässä. Ongelmana vaan on, että kissaturvalliset piilopaikat alkavat olla vähissä. Näitä ei voi esim. laittaa roskikseen niin, että Indy näkee - se käy muuten yöllä hakemassa ne pois!


Eilen laitoin hiiren piiloon vessan peilikaapin alalokeroon, joka on minusta hieman huono aukeamaan. Ja tuntia-paria myöhemmin ihmettelin kummaa kolinaa.... Menin katsomaan ja kas! Indyn kaksi aivo- ja muistisolua olivat kohdanneet: herra seisoi pitkänä lavuaarin reunalla ja oli onnistunut käpälöimään peilikaapin auki. Ja se alalokerokin aukeni juuri minun katsellessani. Etsimme uutta piilopaikkaa.

Leikkivän kissan kuvaaminen niin, että kuvassa näkyisi muutakin kuin puolikas häntä tai yksi koipi on muuten tosi hankalaa.