Höpö

Miksi sitä välillä ei muista mikä on kivaa ja toimivaa omassa elämässä?

Pari viikkoa on mennyt totaalisen ryytyneenä. Joka ilta "päivä"unet ja sen jälkeen tietysti valvomista suht myöhään ja seuraavana aamuna ihan poikki. Kunnes kaksi iltaa sitten muistin. Äänikirjat. Ja viimeinen Potter onkin sitten edistynyt huimasti. Samalla on tullut neulottua kivasti (ja purettuakin). Johtopäätös. Telkkari on ihan täysin turha vehje. Tarvitaan vain äänikirjoja, rukki ja neule. Silloin en nukahda sohvalle ja unirytmi on parempi ja minä heti pirteämpi :)

Asiatkin pitäisi hoitaa ajallaan. Jos en esim. vastaa sposteihin heti, unohdan lahjakkaasti. En tarkoituksella, ihan vaan hatarapäisyyden takia. Sama juttu työpöydän suhteen. Jos en heti tunnilta tullessa laita takaisin mappiin papereita, ne jäävät pyörimään mielettömiin kasoihin ja hukkuvat lopulta jonnekin kadotuksen uumeniin.

Jotain olen saanut aikaankin. Passianomus viety - pääsisinköhän reissuunkin? Valitettu Soneralle - nettiyhteyden hinta tipahti 21 euroa!!! Varattu hieroja - ensimmäinen herra ties kuukausiin. Pohdittu kevätjuhlaa - ei vieläkään aavistustakaan mitä laittaisin päälle. Korjattu (jotenkin) keittiön laskoskaihdin jälleen kerran - voiskos kattiherrat ystävällisesti jättää sen rauhaan?

Kiitos hurjasti huivikommenteista! Kiitokset kuuluvat ehdottomasti myös Tuulialle, joka siis värjäsi langat. Tajusin muuten alkuviikon viileydessä, että huivi sopii täydellisesti yhteen myös ns. kevättakkini kanssa.