Pesin eilen pari koneellista virkattua pitsiä. Ulos vein ne, jotka eivät mahtuneet sisälle kuivaustelineeseen. Näitä on siis paljon, todella paljon. Mamman tekemiä kaikki, paitsi yksi nyplätty, joka on Mamman veljen vaimon tekemä. Montakohan kilometriä lankaa näihin on mennyt? Montako tuntia aikaa? Paljonko ajatuksia? Paljonko rakkautta?
Tuossa yläpuolisessa kuvassa keskellä olevassa sängynpeitossa on erilaiset reunukset. Toisessa reunassa isompi sakarakuvio (13 sakaraa) ja toisessa pienempi versio (tuplasti sakaroita). Jotenkin tuntui hullun riemulliselta ja hassun hellältä huomata tuo ero.
Suvussa nimenomaan Mamman siskot ovat todellisia käsityötaitureita. Ja se veljen vaimo. Nuoremmasta polvesta vain minä ja yksi pikkuserkku ollaan tosi harrastajia. Mutta meitä onkin aina sanottu kaksosiksi, vaikka ikäeroa on 10 vuotta.
Näitä on niin paljon, että piti tehdä tilaa kaappeihin (heitin vihdoinkin mm. makuupussin vuodelta -81 roskiin). Pitsipöytäliinat eivät oikein istu minun kotini tyyliin, mutta en minä näitä voi pois heittää. Muutaman ehkä lahjoitan eteenpäin, mutta suurin osaa jää minulle. Ja yhdet sivuverhot aion kyllä laittaa heti makkarin ikkunaan, kunhan vaan saan ikkunat pestyä.
Tuo taaimmainen oikealla alhaalla. Muistan sen yläaste- ja lukioajalta. Se oli minun. Ja mulla on yläkaapissa toinenkin Mamman varta vasten mulle tekemä sängynpeitto. Tekikö se mulle kaksi siksi, että veli ei huolinut? Tai kyllähän se tiesi minun tykkäävän ♥
Puhtaat valkeat
