Lanka on Wollmeisea ja se ei varmaan ihmetytä ketään. Mutta nuo värit... Lapsesta asti olen aina tykännyt punaisesta ja vihreästä. Joskus 10-12 ikäisenä oli myös pieni sininen kausi. Musta ei ole minun värini, beige ei ole väri ja yhdistelmänä liila-keltainen on jotain hirveää. Pastelleja en voi sietää.
Olen kuitenkin viimeisen vuoden aikana laajentanut käyttövärejäni huimasti. Käyttöväreillä tarkoitan tällä kertaa niitä, jonka värisiä vaatteita laitan päälleni. Neulontavärit on laajempi käsite, voin neuloa melkein mitä väriä vaan (paitsi sitä liila-keltaista), mutta en välttämättä käyttäisi niitä itse ylläni.
Takaisin asiaan. Vihreän ja punaisen seuraan hiipi pari vuotta sitten poltettu oranssi. Se vaan sopii mulle, hyvin. Kesävaatteissa tykkään valkoisesta ja talvella sen sijaan harmaasta. Musta tekee miusta sairaan näköisen (ja siinä näkyy kaikki kissan karvat), mutta silti, farkut on useimmiten mustat. Ja oranssi on aika muikea mustan tai harmaan kanssa.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut tykkääväni ruskeasta! Siis ruskeasta! Sehän on vanhojen mummojen väri... Tosin sen verran rajoittunut vielä olen, että vain suklaanruskeaa, ja tarkemmin sanottuna maitosuklaanruskeaa.
Sitten hain tuon paketin keskiviikkona (samalla kun kävin lääkärissä, rasvapatin tulehdus jalkapohjassa?!?!). Yksikään noista ei varsinaisesti ole minun värini, mutta... Miä vain tuijottelen ja huokailen. Silitän ja huokailen. Ihastelen ja ihastelen. Miten ne voivatkin sopia niin käsittämättömän hyvin yhteen? Petroolin (Aquarius) vielä ymmärrän, sekin käy mulle. Samoin, lämpimän keltainen (Safran) on kaunis. Mutta... pinkki? Tutu Medium. Taidan olla pahemmanlaisesti sairas.
11 kommenttia:
:)) se on varmaan tämä helle joka teettää kaikenlaista, yllättävääkin. ;)
Värimieltymykset ovat aika hassu juttu. Hyvin pitkään olen ollut vastahakoinen turkoosin ja vaaleanpunaisen suhteen. Joitakin hennon vaaleanpunaisia vaatteita mulla tosin on, mutta siltikin. Nyt olen sitten huomannut, että silmät jäävät kiinni turkooseihin ja vaaleisiin vaaleanpunaisiin kiinni. Yritän vieläkin taistella vastaan, mutta kaipa tässä on ostettava vaaleanpunaista lankaa kesäneuleen verran, että saa sisäisen äänen hiljennettyä :D Turkoosista neulon vain muille tai itselleni ehkä sukkia, koska kasvojeni lähelle se väri ei käy kovinkaan hyvin.
Ihania ovat yhdessä ja erikseen :)
Hih, miten hauskaa....sama juttu täälläkin. Minäkin olen hämmästyksekseni(??) huomannut ostavani ruskeita (nimenomaan suklaanruskeaa), pinkkejä, liloja ja petroolinvärisiä lankoja....
Johtuu varmaan noista minun kipulääkkeistä???? Jalkakipu voi aiheuttaa näköjään outojakin oireita.... ;-)
Onkohan joku kumma virus liikkeelä? Meikäläinenkin on ostanut ruskeita vaatteita, kukallisen pöytäliinan ja tunikan, jonka kaula-aukkoa kiertaa pitsi. Ennenkuulumatonta. ;)
Kaikki menee ehdottomasti sen rasvapatin piikkiin - niin päättömiä olen itsekin tehnyt viime aikoina..
t. sanna
Ilmassa on varmaan jotain kummaa... Minäkin olen alkanut tykätä ruskeasta ja oransseja lankojakin katselen nykyään... =D
Kuvittele, pari vuotta minäkin olen talvisaikaan käyttänyt ruskeaa! Sopii huiman hyvin mm. leijonankeltaisen ja pinkin kanssa... Koskahan muuten törmään ensimmäiseen Wollmeiseeni, vielä ei ole onnannut (enkä tosin ole kovin aktiivisesti siitä taistellutkaan).
Ihana trio!
Neulominen on laajentanut ainakin miun värejäni.
Mustasta olen samaa mieltä. Mie ihmettelen sen suosiota. Suurin osa suomalaisista on niin vaaleita, ettei musta sovi heille, kaikista tulee vieläkin kalpeampia, sairaan näkösiä ja osa näyttää siltä, että ovat Frankensteinin sukulaisia.
Oi kun nuo värit sopivat niin kauniisti yhteen. :) Miulle on käyny sillai, että oltuani ennen kovinkin puna-oranssi-kelta-värien ystävä, olen kallistunut turkoosiin ja ruskeaan todella vahvasti viime aikoina. Voisin mahdollisesti syyttää siitä Wollmeisea ;)
Lähetä kommentti