Lanka on Wollmeisea ja se ei varmaan ihmetytä ketään. Mutta nuo värit... Lapsesta asti olen aina tykännyt punaisesta ja vihreästä. Joskus 10-12 ikäisenä oli myös pieni sininen kausi. Musta ei ole minun värini, beige ei ole väri ja yhdistelmänä liila-keltainen on jotain hirveää. Pastelleja en voi sietää.
Olen kuitenkin viimeisen vuoden aikana laajentanut käyttövärejäni huimasti. Käyttöväreillä tarkoitan tällä kertaa niitä, jonka värisiä vaatteita laitan päälleni. Neulontavärit on laajempi käsite, voin neuloa melkein mitä väriä vaan (paitsi sitä liila-keltaista), mutta en välttämättä käyttäisi niitä itse ylläni.
Takaisin asiaan. Vihreän ja punaisen seuraan hiipi pari vuotta sitten poltettu oranssi. Se vaan sopii mulle, hyvin. Kesävaatteissa tykkään valkoisesta ja talvella sen sijaan harmaasta. Musta tekee miusta sairaan näköisen (ja siinä näkyy kaikki kissan karvat), mutta silti, farkut on useimmiten mustat. Ja oranssi on aika muikea mustan tai harmaan kanssa.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut tykkääväni ruskeasta! Siis ruskeasta! Sehän on vanhojen mummojen väri... Tosin sen verran rajoittunut vielä olen, että vain suklaanruskeaa, ja tarkemmin sanottuna maitosuklaanruskeaa.
Sitten hain tuon paketin keskiviikkona (samalla kun kävin lääkärissä, rasvapatin tulehdus jalkapohjassa?!?!). Yksikään noista ei varsinaisesti ole minun värini, mutta... Miä vain tuijottelen ja huokailen. Silitän ja huokailen. Ihastelen ja ihastelen. Miten ne voivatkin sopia niin käsittämättömän hyvin yhteen? Petroolin (Aquarius) vielä ymmärrän, sekin käy mulle. Samoin, lämpimän keltainen (Safran) on kaunis. Mutta... pinkki? Tutu Medium. Taidan olla pahemmanlaisesti sairas.
