
Joka tapauksessa olen istunut nyt kolmatta päivää sohvalla. Piki-pikkuinen on ollut uskollinen ja tunnollinen vierihoitaja ja maannut kyljessä kiinni tai sylissä. Olen lukenut! Pitkästä aikaa nauttinut romaaneista. Ja pohtinut. Tämmöinen liikkumiskyvyn melkein menetys on aika pelottava kokemus. Pitää varmaan alkaa huolehtia itsestään paremmin, ettei pääse toistumaan. Vaikka sanotaanhan sitä, että vahinko ei tule kello kaulassa...

Neulominen? Öh... no, ehkä kymmenen senttiä herkkää pitsiä ompelulangasta. Enemmänkin olisi tullut jos ei olisi roikkunut niin paljoa netissä :)
