Tavallinen

Ihan tavallinen kesäpäivä. Kuuma ja hikinen, mutta ei mitään ihmeellistä ohjelmaa. Emäntä on lukenut (Donna Leonin uusin A Question of Belief oli taas taattua laatutavaraa), yrittänyt neuloa (liian kuuma), yrittänyt kehrätä (liian kuuma), yrittänyt kammata villoja (ne on pestävä uudestaan), harkinnut nurmikon leikkaamista (kohta), pessyt pyykkiä (tai konehan ne pesee) ja löhönnyt.


Tosin aamulla imuroin ja pesin lattiat. Ja kiristin sängynjalat. Ne tuppaavat välillä löystymään ja kriittisen ajankohdan tietää tulleen, kun sängylle käydessä kuuluu kiva "krriiiiiik" -ääni. Parasta tiukata tai kohta voi olla kovin vino sänky. Helpointa ne on tiukata kun sängyn nostaa seinää vasten pystyyn. Ja sehän on tietysti herroista äärimmäisen hauskaa ja kivaa ohjelmaa tylsään kesäpäivään.


Käytiin me kävelemässäkin. Minä söin polun varrelta mansikoita, vattuja ja puolukoita - mustikoita, ei sentään vielä puolukoita. Indy söi heinää ja murisi Pikille (aina takaisin tullessa, tietyllä kohdalla polkua - miksi?) ja juoksi tuhatta ja sataa ja kävi vielä kastelemassa tassut rannassa.

Piki putosi puusta (kuvassa). Se ei koskaan ole ollut erityisen hyvä alastulija, se mieluiten hyppää. Indy kyllä osaa kiivetä mihin suuntaan tahansa. Piki myös pelkäsi naapuria (joka tuli uimasta), pelkäsi Indyä (joka murisi) ja olisi halunnut syödä jok'ikisen heinän polun varrelta.


Osasivat ne välillä kävellä nätistikin. Aina näin, Indy edellä. Jos Piki vahingossa pääsee edelle, Indylle tulee kamala kiire juosta johtotähdeksi. Nyt kumpikin nukkuu reporankana sängyllä - ja niille oli erityisen helppo tehdä punkkitarkastus. Ei punkkeja, mutta itikat olivat taas syöneet Pikin korvalehtiä.