Mulla on etupihan puolella pieni kuisti. Pieni ja pohjoiseen päin, joten eipä siinä tule koskaan oltua. Mutta tämän päivän jälkeen tiedän millaisen kuistin oikeasti haluan, sitten joskus kun voitan lotossa miljoonia ja saan sen unelmieni talon.
Tämä kuisti on Petäjävedellä, Toinila-nimisessä vanhassa talossa. Taloa on kunnostanut ja nyt ylläpitää talkoovoimin Petäjävesi-seura. Näin heinäkuussa he ovat myös järjestäneet ohjelmaa ja tänään ohjelmassa oli kehräystä. Ihmisiä kävi ihan mukavasti ja kaikkien ensireaktio taisi olla - surprise, surprise - "Enpä ole ennen tuommoista rukkia nähnyt!". Paikalla olivat siis allekirjoittaneen ja Neulovan Lehmän rukit, Majacraft Suzie Prot. Vaikka periaatteessa rukit ovat aivan samanlaiset, niissä on kuitenkin persoonallisuuseroja. Omani on hieman jäykempi polkea, vaikka maaliskuussa retriitissä minun oli kevein paikalla silloin olleista (kolmeko meitä oli?).
Kerroimme siis kehräämisestä, villoista, kehräämisen tuottamasta mielihyvästä ja rauhasta, esittelimme tuotoksiamme ja nautimme hyvästä seurasta.
Muutama uskaltautui kokeilemaan ihan itse miten kehrääminen sujuisi. Moni tunnusti, että kotoa löytyy perinnerukkia ja jokunen oli sillä kehrännytkin. Uusista innokkaista löytyi luonnonlahjakkuuksia - vai mitä sanotte kuvan langasta? En minä todellakaan saanut tuollaista jälkeä ensimmäisellä kerralla, ehei! Minulta tuli vain sellaista peukalon paksuista taidelankaa ;) Kuvassa hurahtamassa uuteen lajiin paikallisväriä edustanut Utunan Kerttu.