Opiskelut, joista kerroin edellisessä, tarkoittavat datanomin tutkintoa verkon kautta opiskellen. Lähipäiviä on tämän viikon aloituksen jälkeen vain yksi silloin tällöin. Alku oli toisaalta tosi innostavaa, minusta ei tullut kanaemoa, vaan äänitorvi (minkäs sitä luonteelleen voi). Toisaalta vähän tuntui turhauttavalta. Emme päässeet itse asiaan kiinni pahemmin ja aikataulut heittivät härän pyllyä. Olisikin ollut niin päin, että liikaa asiaa ja aika loppuu, mutta ei. Liian vähän asiaa ja olisin ehtinyt esim. tiistaina töihin iltapäiväksi ihan hyvin. Mutta ehkä se tästä vielä totisemmaksi ja ahkerammaksi puurtamiseksi muuttuu.
Hehkuttaa nämä värit. Vihreä on lempparini, mutta näin syksyisin tekee aina mieli punaista. Jotenkin se lämmittää kun ilmat viilenevät. Tosin tällä viikolla ei ole ollut kylmä (kuten kaikki muut väittävät), vaan ihanan viileää! Nautin. Ja haluan neuloa! Erityisesti haluan neuloa jotain nopeasti valmistuvaa. Kaikki puikoilla olevat on niin hitaasti edistyviä, että ei kannata odottaa valmista tämän vuoden puolella. Onneksi sukkasato alkaa. Vaikka oikeasti nyt just ei kyllä sukatuta, vaan lapastuttaa...
Viikolla on monesti harmittanut kun ei ole kameraa aina hollilla. Kaksi kertaa näin kurkia pellolla. Yhtenä aamuna oli upeasti usvaa ja höyryä nousemassa kohti aurinkoa ja taivasta. Tänään oli joutsenpari poikasineen Huttulan mutkassa.
Hehkutan myös pieniä asioita! Joskus 3 millimetriä voi olla ratkaisevaa. Sain torstaina oikeaan kenkään korokepohjallisen, vuorokauden päästä oikea lantio koski, kuin olisin käynyt oikein rankassa jumpassa, siis sillein terveesti ihanan kipeä. Tunnen käveleväni suorassa! Vasemman jalkaterän ja pohkeen tuikkiminen ja kihelmöinti ovat melkein kadonneet. Kolminkertainen eläköön-huuto erinomaiselle jalkoihin erikoistuneelle fysioterapeutille. Nyt kun saisi vielä nuo muut kivut pois...
