Alku

Eilen jännitys katosi. Näin porukan Koskela-salissa ja naps, enää ei jännittänyt yhtään. Nuorin on parin vuoden takainen ylioppilas, vanhin ehkä 55. Todella laaja elämänkirjo ja -kokemus, harvinaisen sekalainen sakki. Just siis miun maun mukkaan! Toisaalta nautin ihan mahdottomasti. On aivan käsittämättömän ihanaa olla itse opiskelija, esittää tsiljoona kysymystä ja vain antaa asioiden virrata päässä tarvitsematta huolehtia 20 muun ihmisen tarpeista ja oppimisesta koko ajan. Toisaalta, en voi olla miettimättä, miten itse hoitaisin homman - ainakin tiiviimmin. Tai ehkä tarkoitus oli aloittaa kevyesti, jotta porukka ei pelästy ja häivy saman tien.


"Alla sammalmatto..."

Hihkun siis innosta, mutta kyllä hiukan pelottaa miten selviän töistä ja opiskelusta ja löydän jostain vapaa-aikaakin (varsinkin loppusyksystä). Tampereen messuille on ihan pakko päästä tyhjentämään pää, vaikka tietysti just silloin perjantaina on lähipäivä :( Jotain muutakin täytyy keksiä syksyn aikana pään tyhjentämiseksi.

Saanen (ei vielä selvitetty tarkalleen) aika paljon hyväksilukemisia entisistä opinnoista ja kursseista, mutta joudun lukemaan yhden kurssin fysiikkaa! Iiks! Lukiossa (86-89) mulla oli kaksi pakollista kurssia kemiaa, mutta ei ollenkaan fysiikkaa ja nyt kärsin, vaikka vika ei olekaan minun. Ehkä miä selviän siitä, kaverit täällä netissä auttavat ja myös työkaverilta voi kysyä. Hankalaa on se, että koska tämä on ns. yleisopintoja, tämän oletetaan olevan suoritettu ennen opintojen aloittamista (lukiossa) ja siksi tähän ei järjestetä opetusta. Saanen siis kirjan käteeni ja käskyn selvittää asiat.


"Päällä puinen katto..."

Neulominen sujui kivasti luento/tutustumisosuudessa. Ainakin kaksi naista kyseli, että mitä neulot, mutta kukaan ei tuntunut häiriintyvän mitenkään.

Kotimatkalla jouduin ukkosmyrskyyn - salama iski edessäni tiehen todella komeasti ja saman tien räsähti. Pomppasin suurin piirtein auton kattoon. Vettä ja rakeita taivaan täydeltä, mutta ei kauaa.