Tää on kyllä ihan kauheaa. Vuosi sitten tähän aikaa teimme kovaa vauhtia Kipakoiden kalenteria. Ideat eivät irronneet multa millään, kaikki oli työn ja tuskan takana. Nyt, kun ei ole laisinkaan aikaa käsitöille, pää meinaa räjähtää ideoista. Hanska-aatteitakin on jo kolmet päässä (kaksiin on langat) ja tarvitsisinkin syksyä varten uusia hanskoja, mutta kun ei vaan ehdi neulomaan. Ainoat pienet ryöstetyt neulomishetket ovat kokoukset. Kerrankin niitä saisi olla vähän enemmän - tai ehkä ei sittenkään.
Tänään huomasin, että miun kokoushuivissa on aika monta virhettä... En pura. Ei niitä pingotuksen jälkeen kuitenkaan huomaa kukaan muu kuin minä. Jos huomaa, ko. henkilö on päässyt kummallisen lähelle kovin pitkäksi aikaa. Ainoa, joka niin lähelle voisi mahdollisesti päästä, olisi se Prinssi Uljas valkoisella hevosellaan... Enkä ole ollenkaan varma, kiinnittävätkö Prinssi Uljaat huomiota neuleiden virheisiin? Jos kiinnittävät, oletan heillä kuitenkin olevan sen verran hyvät käytöstavat, etteivät moisista uskalla ääneen sanoa ;) Tai jos sanoisi, niin jos hän todella olisi oikea Prinssini, en varmaankaan kykenisi suuttumaan ollessani kauan kaivatun prinssin lumoissa.
Ihan selvästi liian vilkas mielikuvitus ja liikaa aikaa ajatella.
