Tekisi

Tekisi mieli...
-neuloa lapaset, pitsiä ja väriä.
-neuloa toisetkin lapaset, tilkkuja.
-neuloa kolmannetkin lapaset, makkarat.
-neuloa noista kolmansista hanskaversiot.
-neuloa tietynlaiset kiertäväpitsiset hanskat.
-kirjoittaa noihin edellisiin ohjeet, jos ne onnistuvat.
-neuloa alpakkatakki valmiiksi (kunhan ensin puran puolet pois).
-neuloa päähine, joka pysyy miun päässä litsaamatta hiuksia (kunhan ensin joku keksii tällaisen mallin).
-neuloa kamalasti ohuita sukkia (varastossa on vähän vajetta, mutta ei pahasti. Mutta kun tekee mieli).
-virkata pitsiä (vaikka ei ole kesä!).
-lukea neulekirjoja, ihan vaan lukemisen ilosta (heti kun keksin vapaa-aikaa).


Ei ole uusia kuvia, kun en tänään ehtinyt/saanut aikaiseksi mennä pihalle talvea kuvaamaan. Kissaherrat ovat kuvauksellisimmillaan aina aamuisin kun putsaan laatikoita. Ne kellivät vierekkäin saunan lämpimällä lattialla ja pesevät toistensa naamoja tai sisäkorvia.

Indy on sairastamisensa jälkeen päättänyt, että hellyys ei olekaan paha asia. Niinpä se yleensä kerran tai kaksi yössä herättää minut. Tassu (ja ehkä yksi kynsi) painaa vaativasti miun nenää (Piki painaa aina huulia) ja sitten huristaan ja pitää rapsuttaa joka puolelta. Ja tämä siis vain öisin. Eihän sitä nyt päivällä voi hellyyden kipeä olla, ties vaikka naapurit näkisivät ;) Herran vaaleanpunaisessa possunahkamahassa kasvaa tällä hetkellä ehkä sentin mittaista untuvaa.

Oho

Oho. Viikko on vierähtänyt edellisestä kerrasta. Tekosyitä piisaa...

-Messut. Siis NE messut, Tampereella. Sain taas olla TitiTyyn onnellinen orja perjantaina ja lauantaina. Oli tosi kiva tavata tuttuja, hipelöidä ihania lankoja, nautiskella lankahyllyjen väriterapiasta, etsiä uusia ideoita, syödä hyvin, tyhjentää päätä.
-Työt. Tunnit koulussa vähenivät uuden jakson myötä, mutta sivubusiness on pitänyt erittäin kiireisenä. En ole ehtinyt edes neulomaan tahi kehräämään.
-Pääsin myös työn puolesta herkkuaterille (syksyn ensimmäinen jouluateria) ja teatteriesitykseen. Keuruun Vanhassa Pappilassa on sitten taivaallisen hyvää ruokaa. Erityisesti ne savumuikut! Teatteriesitys oli Teatteri Eurooppa Neljän Mieskuiskaaja. Ensi-ilta. Alkua olisi voinut tiivistää ja loppupuolella ilmennyt syvällinen viesti ei kyllä aina oikein istunut välillä kovinkin vauhdikkaaseen tunnelmaan. Koira oli paras!

Toivottavasti tahti tästä vähän rauhoittuu. Päässä surisee vaikka mitä uusia lapasideoita ja olisi kiva joskus vaan olla ja löhötä. Ja uusia kirjojakin olen tilannut (tai vanhoja, mutta mulle uusia).

ESS

Neuleblogimaailmassa tunnetaan laajalti ilmiö nimeltä TSS = toisen sukan syndrooma. Ensimmäinen sukka valmistuu vauhdikkaasti ja innostaa tekijäänsä, mutta toinen venyy, vanuu ja vetkuttaa.

Tällä kertaa kävi kyllä ihan toisin päin. Törmäsin ensimmäisen kerran ESS:ään eli ensimmäisen sukan syndroomaan. Ensimmäistä tuli neulottua kaikkialla muualla paitsi kotona ja neulomisaika oli varmaan pisin ikinä - heinäkuun lopusta viime viikolle. Toinen sukka tulikin sitten vauhdilla viikossa. Ehkäpä toisen sukan pikajuoksuvauhtiin kannusti sukkavaraston inventaario: kyllä ne villasukatkin käytössä kuluvat.


Malli: ihan perus ranskalaisella kantapäällä
Puikot: 2,25 mm KnitPro
Lanka: Wollmeise Twin, väri Strohblume, 78 grammaa

Lisää!

Kiitos ihanista kommenteista! Summit on ihana, se on ollut ahkerassa käytössä. Yllättävän lämmin noin reikäiseksi huiviksi, ja tietenkin jää koko ajan kaikkeen mahdolliseen (oven kahvoihin, tuoleihin, kaikkeen) kiinni. Saapa nähdä kuinka kauan tämä pysyy käyttökelpoisena. Tykkään kuitenkin ihan mahdottomasti!


Kerrankin sain kuvaajan! Kiitos Tuulia. Malli vaan ei ole kovinkaan tottunut esiintyjä, joten kengät on ihan väärän väriset, hiukset kampaamatta ja meikitkin unohtuneet kylppärin hyllylle.


Kuvaussessio suoritettiin talon etupihalla maanantai-iltapäivällä. Ohi kulki ainakin kahdet naapurit... Eivät kehdanneet edes tervehtiä, tuijottivat vaan ;) Onneksi mulla on omituisen maine jo ennestään.


Huivi on iso, joten sen asettelu on hieman haastavaa. Mutta tuo ihana, rehellinen punainen sopii niin loistavasti harmaan kanssa yhteen.

Ihme

Ihmeiden aika ei ole ohi. Olen siis saanut jotain valmiiksi, jotain neulottua vielä! Tarjolla luokattoman huonoja kuvia - ulkona on lunta ja siksi ihan liian valoisaa, kylmä ja siksi kuvattava nopeasti, ei kuvaajaa ja siksi yritettävä pitää kamera jotenkuten suorassa halkopinon päällä ja toivottava, että sihtaus osuu edes sinnepäin. No, ei oikein osunut.


Pakollinen taidekuva. Malli iski minuun keväällä Knittyn ilmestyessä kuin metrinen halko. Pakko - saada - heti - ja - nyt! Halusin tietää miten näin erikoinen mallineule toteutetaan. Alku olikin jännä ja tuntui ihanan erilaiselta. Mutta kun kuvion oppi... tylsä, puuduttava.


Tätä on neulottu kuin Iisakinkirkkoa. Kauan. Mutta kuitenkin heinäkuun hellekautta lukuunottamatta aikalailla tasaisesti koko ajan. Ensin se ei edistynyt kun piti tuijottaa ohjetta koko ajan. Sitten tuli ne helteet. Sitten ei vaan huvittanut ja suurin osa huivista onkin neulottu kokouksissa, odotushuoneissa ja kokeenvalvonnoissa.


Malli: Summit (Knitty)
Lanka: Jaipur Silk Fino (100% mulperisilkki, 50 g = 300 m, Titityystä) 163 grammaa
Puikot: 3,5 mm


Halusin ison, jonka voin kietoa hartioiden ympäri ja heittää vielä "hännän" selän puolelle. Mutta unohdin jälleen kerran pingotuksen maagisen voiman... Tästä tulikin ison sijaan jättiläinen. Pingotus myös auttoi itse kuviossa. Neuloessa noiden aukkojen reunoihin jäi ärsyttävät lankalenksut, mutta ne katosivat pingottaessa. Pingottaminen tosin oli aika hermoja raastavaa touhua. Piki yritti ryöstää nuppareita minkä ehti ja Indy makasi neuleen päällä kohtuullisen leveästi. Huivi piti pingottaa kaksinkertaisena, muuten se ei olisi mahtunut petarin alle. Ennen pingotusta käytin tämän etikkakylvyssä, koska kesäkuusta neuleen mukana samassa kassissa kulkenut valkoinen ohjepaperi oli muuttunut hennon vaaleapunaiseksi. Kylpyveteen jäi myös hento punerrus, samoin (vanhoihin) pyyhkeisiin, joiden avulla puristelin ylimääräiset vedet pois. Mutta itse pingotuksessa ei väriä enää lähtenyt.

Lanka on jumalaista! Haluan lisää tätä, haluan puseron tästä, semmoisen kesäisen. Silkki on niin pehmeää, ihanaa neuloa. Mutta enpä ollut ennen pingottanut silkkiä. Se ei "veny" sillein kuin villa, mutta tottahan pitsi aukeni nätisti. Ihana!