Pakollinen taidekuva. Malli iski minuun keväällä Knittyn ilmestyessä kuin metrinen halko. Pakko - saada - heti - ja - nyt! Halusin tietää miten näin erikoinen mallineule toteutetaan. Alku olikin jännä ja tuntui ihanan erilaiselta. Mutta kun kuvion oppi... tylsä, puuduttava.
Tätä on neulottu kuin Iisakinkirkkoa. Kauan. Mutta kuitenkin heinäkuun hellekautta lukuunottamatta aikalailla tasaisesti koko ajan. Ensin se ei edistynyt kun piti tuijottaa ohjetta koko ajan. Sitten tuli ne helteet. Sitten ei vaan huvittanut ja suurin osa huivista onkin neulottu kokouksissa, odotushuoneissa ja kokeenvalvonnoissa.
Malli: Summit (Knitty)
Lanka: Jaipur Silk Fino (100% mulperisilkki, 50 g = 300 m, Titityystä) 163 grammaa
Puikot: 3,5 mm
Halusin ison, jonka voin kietoa hartioiden ympäri ja heittää vielä "hännän" selän puolelle. Mutta unohdin jälleen kerran pingotuksen maagisen voiman... Tästä tulikin ison sijaan jättiläinen. Pingotus myös auttoi itse kuviossa. Neuloessa noiden aukkojen reunoihin jäi ärsyttävät lankalenksut, mutta ne katosivat pingottaessa. Pingottaminen tosin oli aika hermoja raastavaa touhua. Piki yritti ryöstää nuppareita minkä ehti ja Indy makasi neuleen päällä kohtuullisen leveästi. Huivi piti pingottaa kaksinkertaisena, muuten se ei olisi mahtunut petarin alle. Ennen pingotusta käytin tämän etikkakylvyssä, koska kesäkuusta neuleen mukana samassa kassissa kulkenut valkoinen ohjepaperi oli muuttunut hennon vaaleapunaiseksi. Kylpyveteen jäi myös hento punerrus, samoin (vanhoihin) pyyhkeisiin, joiden avulla puristelin ylimääräiset vedet pois. Mutta itse pingotuksessa ei väriä enää lähtenyt.
Lanka on jumalaista! Haluan lisää tätä, haluan puseron tästä, semmoisen kesäisen. Silkki on niin pehmeää, ihanaa neuloa. Mutta enpä ollut ennen pingottanut silkkiä. Se ei "veny" sillein kuin villa, mutta tottahan pitsi aukeni nätisti. Ihana!
