Höyhen

Mikä se on se ihmeellinen fiilis tai kotitonttu tai bakteeri tai joku, joka saa mielenkiinnon lopahtamaan? Oli kyse sitten käsitöistä tai uudesta koulutuksesta tai kirjasta tai puutarhasta, niin uutta aloitan innosta puhkuen, täynnä energiaa. Sitten jossain vaiheessa kuuluu usein melkein korvin kuultava "plöts!" kun intoni lopahtaa. Ei tosin aina, mutta usein.


Tässä oli kaikki ihanuuden osaset. Unelmalankaa, taivaallisen väristä ja nätti (kohtuullisen aivoton mutta ei täysin) malli. Aloitus tapahtui joskus toukokuussa muistaakseni. Sitten tuli väliin Summit-huivi - äkkirakastuminen (joka sekin kyllä lopahti välillä). Sitten tuli kesä ja kamalat helteet, mohair huopui käsiin. Sitten alkoi koulu ja kamala kiire. Sitten tuli taas tuo samainen Summit (sen lopahdus häipyi) ja nyt vihdoinkin, tämä valmistui.


Alunperin ajatuksena oli tehdä huivi-pontso. Suorakulmion muotoinen huivi, jonka toisen lyhyen pään voisi kiinnittää napeilla pitkän pään reunaan, eli muodostaa pontson. Olen tehnyt tällaisen kauan sitten, tosin paljon paksummasta langasta ja silloin idea toimi. Nyt ei. Tämä on niin höyhenen kevyt, että pitäisi olla paperinapit. Lisäksi kaulus jää lörpöttämään rumasti. Niinpä tämä on nyt sitten vain huivi, tosin kaunis ja lämmin sellainen.


Malli: Neulottu poncho
Lanka: Silk Cloud (60% kid mohair, 40% silkki), yhteensä huikeat 37 grammaa
Puikot: 5 mm
Väristä huolimatta ei jää itselle, vaan on tilaustyö. Onneksi sovittiin jo alussa, että ei aikataulua, ja siltikin vähän hävettää ;)