Toisaalta, lukeminen on harrastuksena kärsinyt käsitöistä viime vuosina. Ei ole ollut keskittymiskykyä eikä aikaa. Nyt näpeissäni on uusin Donna Leon, enkä voi päästää sitä käsistäni. Ehdoton lempikirjailijani. Olisi kyllä pari muutakin kirjaa odottamassa, mutta ehkä ne odottavat. Ensin pitää loppujen lumien sulaa takapihalta, sitten raivata piha ja terassi ja kantaa kalusteet varastosta. Rakastan lukemista terassilla herkkueväiden kera ;)
Suurin ajanviejä ja koukuttaja viimeisen viikon aikana on ollut Tallinan eläintarhan amurinleopardin pentu - sen elämää voi seurata pesäkameran kautta. Pentu on nyt tänään perjantaina kahdeksan päivää vanha. Emo, Darja on niiiiiin kissa. Aivan käsittämätöntä, miten iso villieläin pesee itseään, nukkuu, käyttäytyy kaikin puolin kuin noi kotikepardit. Kiehtovinta on kuitenkin häntä. Valtavan paksu ja pitkä, taipuisa, pehmolelu, ja tarvittaessa pennun ympärille kääriytyvä suoja ja jopa tyyny. Miä haluan tollaisen hännän!
Pentu on tietysti uskomattoman söpö, mutta myös aikamoinen päällepäsmäri. Jos ei tissi ole hollilla kun nälkä iskee, se pitää hirmuista mekkalaa. Ei mau'u eikä karju, vaan lähinnä örähtelee ja ynähtelee, mutta todella kovaa. Jokohan sen silmät pian avautuvat?
Edit. Kuvakaappaus lisätty lauantaina. Häntä käy siis mainiosti tyynystä.
