23. helmikuuta 2012

Apulainen

Mihin aika on taas kadonnut? Neulonut en ole ollenkaan, ei vaan ole ehtinyt. Kehrännyt olen vähän, mutta sekään ei oikein innosta, sillä villa ei ole ihan priimaa. Aika on kulunut kokeiden tarkistamiseen ja oikolukemiseen.

Nuorena, vastavalmistuneena opettajana rakastin kokeiden tarkistamista. Jotenkin siinä todella tunsi itsensä opettajaksi. Nykyisin tykkään paljon enemmän luokkatilanteista. Kokeissa haluaisin yhä enemmän kokeilla erilaisia toimintatapoja. Olen esimerkiksi 9-luokan ranskisten kanssa pitänyt suullisen ns. viestintäkokeen pareissa. Sen haluaisin toteuttaa myös yläkoulun englannissa. Ongelmana on vaan ihan käytännön järjestelyt, ryhmät kun on isompia kuin ranskassa. Mutta silti, kyllä miä ton vielä joskus toteutan...

Mr Piki on avustanut kovasti kokeiden tarkistamisessa. Kun ei kerran syliin mahdu, pitää lojua vieressä papereiden päällä tai sitten papereita hiplaten. Varsinkin jos näin koeviikolla työpäivä koululla on lyhyt ja tulen kotiin jatkamaan kokeiden tai aineiden tarkistamista, Piki nauttii miun seurasta suunnattomasti. Se on semmoinen sylivauva ja hellyyden kipeä kehruukone.


Herran tummassa turkissa näkyvät kaikki pölyhiukkaset, jopa kamera tarkentaa usein niihin pölyhiukkasiin Pikin viiksissä. Tällä hetkellä herroista lähtee myös aivan järkyttävän paljon karvaa, harjaamassa saa olla koko ajan. Harjaaminen on kattien mielestä onneksi kivaa, ne suorastaan kilpailevat kumpaa harjataan enemmän. Harjatut irtokarvat täytyy viedä roskikseen syvälle - muuten Indy saa ne kynsiinsä ja SYÖ ne.



Herrat eivät vielä tiedä, mutta huomenna ne menevät hoitoon Hilma-rouvan iloksi. Emäntä lähtee hiihtoloman aluksi pohjoiseen kaveria tapaamaan. Tarkoitus on juoruta, nauraa, kehrätä, neuloa ja nauttia tapaamisesta pitkästä aikaa.