23. helmikuuta 2012

Apulainen

Mihin aika on taas kadonnut? Neulonut en ole ollenkaan, ei vaan ole ehtinyt. Kehrännyt olen vähän, mutta sekään ei oikein innosta, sillä villa ei ole ihan priimaa. Aika on kulunut kokeiden tarkistamiseen ja oikolukemiseen.

Nuorena, vastavalmistuneena opettajana rakastin kokeiden tarkistamista. Jotenkin siinä todella tunsi itsensä opettajaksi. Nykyisin tykkään paljon enemmän luokkatilanteista. Kokeissa haluaisin yhä enemmän kokeilla erilaisia toimintatapoja. Olen esimerkiksi 9-luokan ranskisten kanssa pitänyt suullisen ns. viestintäkokeen pareissa. Sen haluaisin toteuttaa myös yläkoulun englannissa. Ongelmana on vaan ihan käytännön järjestelyt, ryhmät kun on isompia kuin ranskassa. Mutta silti, kyllä miä ton vielä joskus toteutan...

Mr Piki on avustanut kovasti kokeiden tarkistamisessa. Kun ei kerran syliin mahdu, pitää lojua vieressä papereiden päällä tai sitten papereita hiplaten. Varsinkin jos näin koeviikolla työpäivä koululla on lyhyt ja tulen kotiin jatkamaan kokeiden tai aineiden tarkistamista, Piki nauttii miun seurasta suunnattomasti. Se on semmoinen sylivauva ja hellyyden kipeä kehruukone.


Herran tummassa turkissa näkyvät kaikki pölyhiukkaset, jopa kamera tarkentaa usein niihin pölyhiukkasiin Pikin viiksissä. Tällä hetkellä herroista lähtee myös aivan järkyttävän paljon karvaa, harjaamassa saa olla koko ajan. Harjaaminen on kattien mielestä onneksi kivaa, ne suorastaan kilpailevat kumpaa harjataan enemmän. Harjatut irtokarvat täytyy viedä roskikseen syvälle - muuten Indy saa ne kynsiinsä ja SYÖ ne.



Herrat eivät vielä tiedä, mutta huomenna ne menevät hoitoon Hilma-rouvan iloksi. Emäntä lähtee hiihtoloman aluksi pohjoiseen kaveria tapaamaan. Tarkoitus on juoruta, nauraa, kehrätä, neuloa ja nauttia tapaamisesta pitkästä aikaa.

5 kommenttia:

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Sitä on liikkeellä, ajanpuute vaivaa minuakin, ei ehdi neulomaan, ei ottamaan kuvia, kun kaikki aika menee töihin ja opiskeluun. Nöpölläkin on valtava karvanlähtö menossa, Tuposta ei vielä kovin paljon irtoa.

Katija kirjoitti...

Aivan ihana apulainen! Luulen, että minullakin työt sujuisivat paremmin, jos olisi tuollainen assistentti. Suuri harmi, että meillä mies ei ole ollenkaan samaa mieltä asiasta...

Minnis / Sivusta seuraava kirjoitti...

Ihana apulainen, on aivan kuin minun Bomo-kissani <3

Dentaurus kirjoitti...

Melkein kuin edesmennyt musta Anis-kissani, myös tavoiltaan... nyt on sisällä vain koira (ja karvat), keltaviirukas Elvis-kissa asuu pelkästään ulkona... ja tavallaan mukava kuulla, että en ole ainut kiireineni ja työntäyteisine päivineni, vaikka aivan eri alalla... Minnehän se aika oikein katoaakaan kun ei ehdi harrastaa... tai jaksa...???

Susu kirjoitti...

IHana apulainen sullakin! Meillä paperitöissä auttaa Tassu. Sillä on ikävä tapa myös "lukea" papereita... Ja karvaa lähtee kans kauheesti ja jos en ole tarkkana niin karvat myös syödään. Minä kerään harjatut karvat talteen ja jonain päivänä toivon jonkun kehräävän ne langaksi!

Lähetä kommentti