Viljaa

Vauhdikasta on elo nykyisin. Remontti valmistui ja nyt nautin suunnattomasti pienestä ja pirteästä vessastani, kauniista ja avarasta kylppäristä, ja erityisesti söpöstä saunasta. En yleensä tykkää saunomisesta, mutta jotenkin kummasti nyt sinne on tosi kiva mennä. Lämpeääkin niin ihmeen nopeasti. Miehet tekivät tarkkaa ja siistiä työtä - taidan turvautua heihin sitten kun on keittiörempan aika. Joku voisi vielä siivota muun huushollin läpikotaisin. Suurimman osan kylppäristä rempan tieltä pois siirretyistä tavaroista olen jo kantanut takaisin, mutta jotkut tavarat etsivät vielä uutta säilytyspaikkaa. Ennen mm. käytin saunaa mattovarastona (ne matot, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole käytössä), mutta nyt kun taidan olla ihastunut saunomiseen, minne työntäisin matot? Eiköhän se aikaa myöten selviä.

Ylppäritkin ovat onnellisesti ohi taas vaihteeksi. Tänään sain paperit pois käsistäni. On se kumma, miten vuodesta toiseen jännittää mokomaa koitosta opiskelijoiden puolesta. Pelkään myös ihan järjettömästi jotenkin ihmeellisesti hävittäväni tai sotkevani paperit. Nyt odotamme loppukevättä ja lopullisia tuloksia. Ja juhlia.

Kuvissa 174 grammaa Shetlanninlammasta kaksisäikeisenä. Värjäys ihan itse Tuulian neuvoilla ja avustuksella.

Tätä kerratessa tein semmoisen mokan, että kehtaankohan tunnustaakaan... No, menköön. Aloitin kertauksen siis vielä evakkokämpässä. Minä patjalla istuen ja miniSpinner lattialla patjan edessä. Jonkin aikaa kerrattuani (ehkä viidesosa säikeistä) ihmettelin kummissani, että kuinka tästä tulee näin hirmuisen kovaa, vaikka kierrettä ei ole nimeksikään? Kävin hakemassa teetä, istuin alas (siis kömmin patjalle lattian rajaan), käynnistin rukin - ja siinä samassa välähti! Minä kaikkien tomppelikehrääjien esiäiti olin kerrannut samaan suuntaan kuin olin kehrännyt säikeetkin! Eli oikeastaan en ollut kerrannut, vaan syöttänyt lisää kierrettä. Hetken huhhailin ja ihmettelin mitä tehdä. Hukkaan en halunnut ohutta ja nättiä säiettä heittää, joten tyynesti (tai vähemmän tyynesti) vedin mokoman ulos rullalla vierelleni kasaan ja aloitin kertaamisen alusta vastapäivään.

Hassua kyllä, mutta tuo korjauskertaus onnistui vallan erinomaisesti! Oli tosi jännä katsella käsissä olevia säikeitä: uusi kierre etummaiseen käteen asti, pääsin irti käden hennosti, vanha kierre suoristui ja uusi valtasi alaa. Suorastaan kiehtovaa - joo, olen outo ;) Pesun jälkeen lanka on ihan normaalia, tuo tuplakerrattu pätkä on ehkä hitusen (todellakin vain hitusen) verran kovempaa kuin muu lanka. Kaunista. Huivi? Taas.

Ai niin! Olin viime sunnuntaina Käsityönmuseolla Jkylässä kehräämässä julkisesti Silmä, pisto, tikki, takki -markkinoilla. Mukana oli todella monta neulojaa päivän mittaan, kaukaisimmat Lapinlahdelta ja Kuopiosta asti. Otin rukin mukaan viime tingassa, mutta kylläpä se olikin oiva ratkaisu. Sain kuulla kauniita sanoja vanhasta taidosta ja perinteestä, mutta myös kummastelevia ja ihmetteleviä kommentteja sähkörukista. Erityisen ihana ja mieleenpainuva oli ehkä noin 80-vuotias rouva, joka sanoi minun tehneen hänen päivästään iloisen ja onnellisen ♥