Näissä ensimmäisissä kuvissa on osia äitini siskon rukista. Rukin pyörässä on käsin lyijykynällä, kovin lapsellisella käsialalla kirjoitettu Hilkka. Tästä olen arvellut rukin olevan peräisin 30-luvulta. Rukissa on kaikkiin muihin näkemiini perinnerukkeihin verrattuna pari outoa piirrettä. Siinä on metallinen liipotin ja metalliset lyhdyn pidikkeet. En tiedä ovatko ne alkuperäiset, mutta vanhoilta kyllä näyttävät, varsinkin liipotin. Tänä keväänä rukista paljastui aivan uusia piirteitä.
Yläkuvassa on siis lyhty (ilman karaa, se on jo irrotettu), ainokainen rulla ja kehrä. Kehrässä ei ole metallikierteitä laisinkaan ja rullan isompi pää on ulkopuolelta sen verran muotopuoli, että se on ehkä mahdollisesti viimeistelty vuolemalla. Lyhdyn koukut vaikuttavat pieniltä nauloilta. Ne eivät ole ruosteessa, vaikka kovin mustat ovatkin.
Kuten kuvasta näkyy, lyhty on jossain vaiheessa kokenut kovia. Se on liimattu kummaltakin puolelta kasaan. Silti ihan toimiva lyhty. Rulla on nykyrukkien rulliin verrattuna kovin pikkuruinen. Ainokainen rullani. Tämä sai miut ajattelemaan ja etsimään. Lopulta bongasin Ilun blogista upouuden rullan perintörukissa, ja homma lähti pyörimään.
Yritin mittailla rullaa, mutta ei se oikein onnistunut. Lähetin siis rullan ja lyhdyn asiantuntijalle ja hän teki uusia rullia. Ja kun lyhtykin näytti niin kovin kärsineeltä, lopulta päädyttiin, että hän irroitti karan ja teki uuden lyhdyn. HIENON lyhdyn! Rukin arvoa uusi lyhty ei vähennä, sillä tuo entinenhän oli jo nykyaikaisella liimalla kasattu.
Samalla siis paljastui lisätietoa vanhasta rukistani. Arvokkain osa rukissani on kara. On mahdollista, että se on vanhempi kuin rukkini, sillä se on käsin taottu, ja sen torviosa on yhdistetty muuhun karaan hopeajuotoksella. Kara on myös vähän muotopuoli - se on toisesta päästä 7 mm ja toisesta 7,2 mm. Useimmissa vanhoissa rukeissa Suomessa kara on 6 mm. Itse kuvittelisinkin, että kara on kenties otettu vanhasta hajonneesta rukista ja käytetty uudelleen uudessa rukissa.
Kuvissa ei näy, mutta lyhdylle tehtiin myös nahkapidikkeet, jotta metalli ei kuluttaisi karaa. Niitä piti itse vähän muotoilla puukolla, jotta mahtuivat paikoilleen, kun en tajunnut reikiä korvakoista mitatessani, että nekään eivät ole mitenkään symmetriset tai teollisen tasaiset. Todellista käsityötä koko rukki ;)
Uusi lyhty on tammea, joka on pintakäsitelty vanhan näköiseksi. Kaunis! Rukkinikin on jotenkin käsitelty, se on punaoranssi.
Uusia rullia on kolme ja se yksi vanha, joten nyt saan kolmisäikeistäkin muutoin kuin ketjukertaamalla. Rullat ovat niin pieniä ja rukki muutenkin niin kovavauhtinen, että todennäköisesti tällä on kehrätty erityisesti pellavaa. Mummo ainakin kasvatti pellavia vielä 70-luvullakin. Jossain komerossa miulla pitäisi olla kassillinen mummon pellavalankoja.
Yritän joskus ottaa kuvan koko rukista ja lyhdystä paikoilaan. Rukin pyörä on vinossa, joten lyhtykin pitää sijoittaa oikeasaa kulmassa paikoilleen. Onneksi kaikki ovat nätisti vinossa samaan suuntaan ja rukki toimii hienosti!
Kiitos tekijälle upeasta lyhdystä ja erinomaisen toimivista rullista!
ps. Jos jotakuta muuta kiinnostaa saada rukkiinsa lisä/vara/korjausosia, yhteystiedot ovat saatavissa miulta.
