Lahjontaa

Salaisten sukkien lanka ja malli vaihdettu. Puikot samat. Jospas kolmas kerta toden sanoisi..... Ainakin toistaiseksi tuntuu hyvältä.

Eilinen oli taas fiiliksen suhteen jännä päivä. Ensin perukirjoitus, nopeaa ja tehokasta. Löysin muuten vielä yhden Mummon tekemän keramiikkavaasin. Sitten Mamma - ei hän halunnutkaan pölynimuria, ei hän enää mitään uutta tarvitse, päinvastoin, siivoaa vanhoja pois. Suostuttelin ja houkuttelin. Lopulta yksinkertaisesti hain hänelle uuden mikroaaltouunin. Vanhasta oli nimittäin jo sen verran monta kanttia ja kulmaa halki, että näytti vaaralliselle. Ja kas! "Se on niin valkoinen ja soma ja nätti!" Kaikki hyvin päin :)

Eivätkä näytä naiset pääsevän karvoistaan mummoutuessaan ja iän myötä. Mamma kertoili samassa talossa asuvista mummeleista. Yksi (olkoon mummo x) oli kiukkuisena ja kateellisena tiedustellut, että kutsuttiinkos se mummo y sinne hautajaisiin, kun häntä ei pyydetty.... No, ei Mamma kutsunut ketään heistä, ei halunnut.

Sitten seuraava paikkakunta ja ex-äitipuolen vanhempien 60-vuotishääpäivä. Toisaalta oli äärettömän ihanaa nähdä tuttuja naamoja vuosien tauon jälkeen. Äitipuoleni sisarukset puolisoineen ovat todella mukavia ja täytyy ihan tosissaan yrittää pitää yhteyttä vähän tiiviimmin. Hassuinta oli kuitenkin heidän lapsensa. Yksi muisti heti (minua 10v. nuorempi), mutta muut katsoivat, että kukas tuo on? Kun taas minulla on heistä muistoja vaikka kuinka paljon. Yhden olen opettanut kävelemään, kahden vesirokkoa hoidin ja vahdin yhtenä kesänä, kolmatta työntelin vaunuissa polleana yläastelaisena. Tosi hassu fiilis kertoa heille näitä ja he tuijottivat minua äimistyneinä. Toivottavasti kotona kaivavat vanhat valokuvat esille.

Päädyin lopulta viemään lahjaksi tämän talven tuotoksia. Eli mummo sai sen melkein mörvelö huivin. Kyllähän siinä se massiivinen virhe on, mutta toisaalta hänen iässään jo tietää, että elämäkään ei ole täydellinen. Ja mummon ilma ja sanat lahjan saadessaan olivat kyllä ihanat, itketti minuakin. Papalle annoin ne kirjoneulelapaset, tyytyväiseltä vaikutti hänkin. Sinänsä ihan oikeita lahjoja, sillä kumpikin on ollut koko ikänsä todellisia käsityöläisiä. Mummo on mm. tehnyt kaikille lapsilleen (6 kpl) häälahjaksi ryijyn. Siispä jatkan huivi/lapas/sukkatehtailua, varasto ei näköjään koskaan voi olla liian suuri ;)