Neulontai kyselee.... Sukat. (tähän piiiiiiitkä, miettivä tauko) Sukat. JOS joku idiootti saisi päähänsä säätää lain, että neuloja saa loppuelämänsä ajan neuloa vain yhden sortin neuletöitä, minä valitsisin ilman mitään miettimistä sukat. Neuloisin vain sukkia. Miksi? Eikö nimimerkkini jo kerro kaiken? Ensimmäiset sukan yritykset tein jo ennen kuin koulussa niitä neulottiin, mutta muistikuvani mukaan ne parit yritelmät eivät koskaan saaneet paria.... Koulussa tein oikein nätit vihreät sukat punaisilla raidoilla (lempivärit eivät siis näytä muuttuneen kolmessakymmenessä vuodessa). Nykyisin tulee neulottua vähintään yhdet sukat per kuukausi.
• alkaako sukan neulominen sukkavajeesta, langasta..? onko sukkapari välityö?
Ei tarvita mitään erityistä syytä, sukkia neulotaan tarpeeseen (niitä ei voi olla liikaa), rentouttamiseksi, viihdytykseksi, huviksi. Siksi kun lanka on nättiä tai malli houkuttelee. Toisaalta sukat ovat välityö, ne on helppo napata mukaan kokouksiin, voi tehdä aivottomia juuri kokouksissa, mutta toisaalta sukat voivat hyvinkin olla myös päätyö. Nautinto ne ovat lähes aina.
• sukkajemmaatko pahan päivän varalle vai päätyvätkö ne suoraan jalkaan?
Uuden sukkaparin valmistuessa ne on heti välittömästi saatava jalkaan - siksi teen eniten sukkia juuri itselle. Viimeisin valmistunut pari on poikkeus, värin takia ei tosiaankaan tehnyt mieli vetäistä jalkaan. Jos tiedän tekeväni sukkia jollekulle muulle, joudun joskus taistelemaan itseni kanssa, että saan tehtyä tarpeeksi isot. Ne kärkikavennukset vaan jotenkin kummasti meinaavat alkaa liian aikaisin ja sukat mahtua vain minulle ;)
• minkälaisia sukkia teet mieluiten – palmikoita, pitsiä, taviksia?
Pitsiä! Mutta sellaista, joka on nopeaa oppia ulkoa ja neuloa. Mutta myös taviksia itseraidoittuvista langoista. Palmikoita olen sukkiin vääntänyt harvemmin - herkkä ihoni väittää palmikoiden tuntuvan paakkuina kun pidän sukkia kengissä.
• minkälaisesta langasta pidät ja miksi? podetko toisen sukan syndroomaa?
Mitä ohuempaa sen parempaa. Tiukkakierteistä, napakkaa. Käytössä kestävää. Viime aikoina toisen sukan syndrooma on loistanut poissaolollaan, mutta välillä se kyllä iskee.
• ohjeesta vai omasta päästä ja otatko silmukkamäärät otsatukan alta?
Sekä että. Pitsiä usein ohjeesta, joskus itse. Itseraidoittuvia takaraivosta.
• minkälainen kantapää? miksi juuri se?
Perinteinen on se suuri rakkaus - en väsy katsomaan kuinka ihmeellisesti se kääntyy juuri sopivaksi. Mutta ranskalainen on ihan yhtä ihana. Tiimalasin osaan tehdä, mutta se ei istu jalkaani.
• tavallisena vai takaperin neulottuna? oletko koittanut molemminpäin?
Ehdottomasti varresta alkaen. Olen tehnyt varpaistakin, mutta silloin jostain syystä teen aina liian isoja sukkia ja kantapään sijoittaminen oikein on mahdotonta.
• kerro sukkaniksi, jos olet sukkasalaisuuden haltija.
Nilkat eivät turpoa, kun käyttää ihanan pehmeitä ja juuri omaan jalkaan tehtyjä sukkia. Myös töissä (ilman kenkiä), vaikka kaikki vierailijat ja syksyisin ihkauudet seiskaluokkalaiset tuijottavat äimistyneinä...
Tämän hetken sukkavarastoni (omassa käytössä olevat). Moni teistä tunnistanee omia töitään! Kuvasta puuttuvat tammikuun fabelit (pesussa), sammakonkoipisukat (pesussa), puna-harmaat perinteiset pitsisukat (töissä? Niin vanhat, ettei ole kuvaa, eli ajalta ennen blogia, mutta samanlaiset kuin nämä Liinulle ensimmäisessä SNYssä tehdyt.), musta-pinkit samalla perinteisellä mallilla (ex-äitipuolen äidin tekemät, ei ole kuvaa) ja Brysselissä tehdyt lainesukat (jalassa just nyt).
Ei ole elämää ilman villasukkia. Jopa 30 asteen helteessä hiipparoin kotona villasukissa....