:-)

Indy-boy on taas kunnossa. Eilisen oli koko päivän vaisu, vähän tassua ojensi, jos pallo kulki ohi, nukkui ja söi kuin hevonen. Mutta illalla alkoi taas vauhti löytyä. Testimielessä ripustin vanhan verhonkin olkkariin ja kas, kymmenessä minuutissa se löytyi lattialta ;) Kunnossa siis. Mutta pitänee ehkä hommata teidän vinkkaamaanne hairball-ruokaa ja antaa ainakin näin karvanlähtöaikaan aina silloin tällöin.

Norjanangervoissa on pienen pieniä lehtiä! Ja ne paleltuivat viime yönä...

Noroetukappaleet ovat jumissa, kun en osaa päättää, purkaisinko alut ja tekisin leveämmät, vai jatkanko samaa rataa ja teen erilliset nappilistat (helpointa, mutta mitenkä värit?)? Kyllä neulojalla on aina jotain pähkäiltävää. Ja kun tulee tällainen mietityttävä juttu, heti tekee mieli aloittaa jotain uutta....

Kyllä mun kasiluokkani on ihana! Oikeita lutusia kullannuppuja. Eilen kirjoittivat aineen. Aiheet liittyivät kirjan kappaleisiin, oli asia-aihetta ja mielikuvitusjuttuja. Suurin osa tarttui aika yllättävään aiheeseen: kirjoita rakkauskirje, jonka 87v. Alfred/Alice lähettää samassa vanhainkodissa asuvalle mielitietylleen! Ja voi miten ihania kirjeitä! Lukeminen (tarkastaminen) on nautinto :)

Isän asunnosta (minun lapsuudenkotini paria ensimmäistä ikävuotta lukuunottamatta) tehtiin eilen kaupat. Yksi iso huoli pois. Soitin illalla Mammalle uutista ja veljeni olikin käynyt Mamman luona. "Voe, et arvaa kuka kävi!!!" Niin onnellisella äänensävyllä. Minä olen se, joka hoitaa asiat, se järkevä esikoinen (tyttö vielä) ja veljeni on yhä, 33-vuotiaana se perheen vauva ja ainoa poika. Ja nyt on Mammalla uusi pölynimurikin - kuulemma kaikkia asiat niin hyvin kun vielä lauantaina pääsee sukuloimaankin. Yksi asia vain harmittaa - kun jalat ovat niin huonossa kunnossa (kävelee ihan hyvin), ettei pääse marjametsään syksyllä, eikä voi laittaa kasvimaata ;)