Joo, Indyn takana se on. Kaksi ihanan pehmeää ja vitivalkoista kerää Kauhavan mohairia, Kauhavan kangasaitan kuvasto (houkutteletko sinä minua;) ja namia! Mohair on ilmiselvästi laadukasta, sillä katit kiinnostuivat välittömästi..... Kiitos!
Herra oksensi eilen aamulla. Ja päivällä. Eikä syönyt. Joi kyllä. Näytti surkealta, nuutuneelta, ei leikkinyt, eikä oikein nukkunutkaan. Tuijotteli vain Pikin touhuja. Piki kyllä yritti houkutella leikkimään ja kävi oikein pesemässä Indyn naaman. Vaikka en oikein keksinytkään mitä herra olisi voinut tällä kertaa pistellä poskeensa suolen tukkeeksi, päätin silti turvautua taas, jälleen kerran parafiiniöljyyn.
Illaksi suuntasimme taas porukalla Pettuvedelle käsitöiden pariin (tai nyyttärien ansiosta syödä mussuttamaan ja nauramaan ja juoruamaan). Noroja ihasteltiin ja ihmeteltiin (käsialani on tiukentunut taka- ja etukappaleiden välissä: takakappale on oikein sopiva S-kokoisena, mutta etukappaleet näyttävät olevan pienet. Jospas soveltaisi niistä vähän leveämmät...). Ihasteltiin myös helmikuun loppupuolella syntynyttä kaunista neitiä.
Iltaruskoa ihaillen (ja joutsenia!) ajelimme kotiin. Heti kun tulin Indy painalsi laatikolle ja väänsi kivikovia papanoita. Ja aamulla lisää. Mutta mitään kunnon syytä en ole löytänyt. Kissojen omaa karvaa on joka paikka täynnä (selvästi talvikarva lähtee), voisiko olla vaan sitä? Yöllä tuli kuitenkin kehräämään minun korvaani, söi aamuyöstä ja nyt aamulla oikein urakalla. Kaikki on pysynyt sisällä. Hivenen vaisu vielä, mutta seuraa lintuja pihalla ja pientä leikin tapaistakin on jo nähty.
Jotain muutakin asiaa oli, mutta hattarapää ei enää muista...
