30. huhtikuuta 2008

Mahdotonta

Tunnetusti kissat tunkevat itsensä joka paikkaan. Aina. Kun yrität siivota, ne hyökkäävät mopin kimppuun. Kun yrität syödä ne istuvat voileivän päälle. Kun yrität pestä hampaita, ne nukkuvat lavuaarissa. Kun yrität neuloa, niitä on syli täynnä.

Mutta kun aivan erityisesti haluaisit kuvata kissoja, ja vielä mieluiten saada kauniita ja edustavia kuvia isoäitiä varten, ei onnistu.

Onko pakko? Tämän herran väritys on onneksi sellainen, että kuvaus onnistuu yleensä aina. Mutta ilme on kyllä varsin vastahakoinen.....


Jäykkä. Kaikista lähikuvista tuli kuvia tyyliin: liian tumma - ei erota mitään, epäselvä, kaksi pallurasilmää - ei muuta. Joten vain tämä jäykistelykuva on jotenkin onnistunut. Taas ihan mustan kissan näköinen, vaikka tietyssä valossa Piki on ihana, oikein tumma suklaanruskea ja hitusen raidallinen.

Ja tässä työkoneessa ei näköjään ole kuvankäsittelyohjelmaa.... Latasin Picasan - menee jumiin joka ikinen käynnistyskerta. Pitäisi varmaan ladata iview tai gimp. Joskus.

Löysin aarteen. Hitchhiker. Latasin vasta, pitää vielä purkaa ja siirtää ämppäriin. Kuuntelemista ajomatkalle.

Vappu koulussa. Se vuoden ainoa päivä, jolloin saa pitää lippistä tahi pipoa sisätiloissa. Mulle kärsimystä, koska olen se nipo joka aina jaksaa huomauttaa ko. asusteista. Tänään innokkaimmat näyttävät mulle kieltä pipo päässään tai lällättelevät onnellisina. Ja ruokakauppa voi olla se toinen kärsimyspaikka - ryysis.