Olen just tehnyt erittäin tiukan päätöksen. Inhoan pingottamista enemmän kuin saumojen ompelua tai päättelyä. Miksi? Noita kahta entistä inhokkia saa sentään tehdä ihan rauhassa ja omaan tahtiin löysästi sohvalla löhöten ja teetä nauttien, mutta pingotusta ei. Tee ehtii jäähtyä hermoillessa. Kaksi apuria on koko ajan tiellä. Jompikumpi on koko ajan pingottajan selässä tai niskassa. Toinen apuri yrittää ryöstää ja syödä nuppineulat. Samainen apuri nuppiksia kaivellessaan kiskoo pitsistä ilkeitä irtolankoja. Toinen apuri rakastaa vähän liikaa suihkupulloa. Vesisuihkuun on päästävä maksoi mitä maksoi. Mieluiten pitää maata keskellä suihkuteltavaa pitsiä. Hermo meni. Kaiken lisäksi pingotus oli tehtävä kolme kertaa ennen kuin olin tyytyväinen. 174 grammaa pitsiä siis. Lahjaksi.
I've just made a major decision. I hate and detest blocking more than sewing seams or weaving in the ends. Why? The two former objects of hate can be done comfortably on the sofa with a hot cup of tea. Blocking - no. Tea cools down too fast. My two "lovely" assistants are on the way all the time. One of them is on my back. The other one tries to steal and eat the pins. The same one, while digging up the pins, digs up quite nasty strings out the lace. The other one loves the water spray too much. It's absolutely the best to lie on top of the lace in the middle of the spray. I lost my nerves. And I had to redo the blocking three times before I was satisfied. 174 grams of lace. A gift.
