Hoito

Eilen päätin, että tänään virkkaan. Jopa kerin Toikan Putkista, mikä osoittautui miljoona kertaa inhottavammaksi kokemukseksi kuin ohuttakin ohuemman merinon keriminen. Aloitin virkkaamisen, en tykännyt palleroista ja operaatiota hyljätessäni muovipussiin löysin Putkiksen ohjelippusen: pese ennen käyttöä 60 astetta - kutistuu 10%. Kiva. Onneksi hylkäsin projektin, muuten mulla olisi liian pieni tyynynpäällinen. Virkkaanpa siis jotain muuta. Eikä välttämättä putkiksesta, ottaa liikaa käsiin.

Tai en virkannut. Sain nimittäin viime yönä vision. Kyynärpäätä särki (ei yleensä "särje" vaan vihloo sopivissa asennoissa, mutta nyt särki, nilkat ja rystyset särkee samalla tavalla välillä). Muistin angoran vuodelta noin -88? Se oli osa semmoista ruskeasävyistä "ankka"puseroa, joku varmasti muistaa mallin. Sitä lankaa oli jäljellä ihan pikkuisen, mutta se on niiiiiiiin taivaallisen pehmyttä ja ihanaa. Muistinpa samalla, että minullahan on myös pikkukerä Angorinan angoravillaa, myös taivaallista. Yhdistetään kaksi pikkukerää, neulotaan kaksinkertaisena kolmosen puikoilla ihan tavallista joustinta putkilot. Lopussa angoravilla loppui ensin, joten pieni pätkä kaksinkertaista angoraa. Lankaa jäi noin 10 cm. Lämmittimet kyynärpäille. Miksi molemmille, vain vasen särki? No, kyllähän te tiedätte. Symmetria ja perfektionisti!!! Ehkäpä tämä "hoito" tehoaa paremmin kuin virallisen tohtorin arvelut. 33 grammaa.

Kiitos Hanna!

Jälleen kerran olen ihan liian laiska, ja luen ihan liian montaa blogia jakaakseni tätä vain seitsemälle. Pientä rajausta kuitenkin, olkaa hyvät te kaikki, jotka olette tänään jaksaneet kommentoida johonkin blogiin!