Kiukuttaa. Koska olen koko aamun taistellut yhden projektin kanssa. Indyn suosiollisella avustuksella. Piki painui sänkyyn nukkumaan, mutta Indy-herra on yrittänyt tunkea itseään väkisin syliin ja maannut tarvikkeitteni päällä oikein urakalla. Kummallista. Vaistoaakohan se loman lopun olevan käsillä? Indy ei normaalisti tule syliin kuin harvoin, yleensä nukkumaan mennessä tai silloin kun neulon illalla sohvalla. Piki on se meidän syli- ja kehräysvauva. Tai oikeastaaan kurraus eikä kehräys. Jotenkin tuntuu, että Piki jäi ikuiseen äänenmurrokseen kastroinnin myötä ;)
No, onneksi jotain kivaakin.
Kyllä, Teisa ja Teija tiesivät, kyse oli Laminaria-huivin ensimmäisestä mallineuleesta. Silloin jo huivia tehdessäni uhkasin käyttäväni sitä jossain muualla. Vaikka ei se näytä yhtä kauniilta tiukasti neulottuna. Mutta se on kivan tuntuinen, mielenkiintoisempaa neuloa kuin silkka sileä ja lämmin!
Malli: Laminarian ensimmäinen mallineule, muuten oma.
Lanka: itse värjättyä ja kehrättyä, 73 g, ihan pässin pökkimää
Puikot: 3 mm Knitpicksin sukkikset
Sormiin yritin tällaista hienoa kuvioviritelmää, mutta ei se oikein onnistunut. Joissakin sormissa se ei ole keskellä ja peukaloissa on hieman eri kehitys ja se näyttää vielä hassummalta. Sormet ovat liian isot minulle - ajattelin neulovani lahjusta, tietämättä kenelle, pahaa aavistamattomalle. Varsinkin pikkurillit ovat puoliksi täynnä ilmaa, kun mulla on nämä pikkuiset rillintaimet. Mutta en minä keksi ketään, joka tykkäisi tällaisesta kasaripastellista.... Eli taidan sittenkin pitää itse ja toivoa, että sormet kasvavat pituutta tai sitten sormikkaat kutistuvat. Jälkimmäinen lienee helpompaa ja todennäköisempää ;)
Hei! Minä, suuri lintubongari, kuulin juuri takaovesta palokärjen huudon! Sen minä tunnistan ja niitä on ollut tuossa rantametsikössä ennenkin, ei tosin aikoihin.
