Yesterday's grand plan was to sew a couple of bags, a short sleeved tunic and maybe a long sleeved as well. It all went wrong with the first thing. Fighting courageously, enduring all the stupid hardships caused by my stupid head, I managed to produced one bag. The whole day. Luckily my cat Indy was there, right beside the sewing machine, watching and maybe trying to help.
Tarkoituksena oli valmistaa elämäni ensimmäisen kerran kaunis ja siisti kääntökassi. Siis sellainen missä saumat jäävät mysteerisesti jonnekin sinne sisälle piiloon. Mallinani käytin Annen ihanaa, ah niin paljon käytössä ollutta kassia. Kääntelin ja vääntelin, tutkin ja hutkin. Ennen kaikkea hutkin ja ompelin päin pieleen ja purin ja yritin uudestaan. Lopputuloksena on kyllä käännettävä kassi, mutta nuo yläreunan käänteen (yläkuva) jäivät harmittavasti näkyviin. Mutta en enää jaksanut purkaa....I meant to do the kind of bag you can turn over and the seams mysteriously won't be there, to be seen but inside, hidden. I used as a model Anne's lovely and so much used bag. I turned over and over and over and..... And I sewed and resewed and became desperate. As a result I do have a turnable bag, but the upper edge is visible on one side.
Sisäpuolen kangas on joskus kauan sitten ostettu housukankaaksi. Ulkopuolen kangas on puuvilla-pellavaa, ihan koristeetonta, ei hajuakaan miksi olen tätä ostanut ja mihin olen tästä osan näköjään käyttänytkin. Tilkku on ostettu pari vuotta sitten Tampereen messuilta. Pia Westerholmin käsialaa. Näitä tilkkuja (erilaisia) on neljä, ja ne osasivat piiloutua työhuoneen uumeniinn äärimmäisen taitavasti. Tulipahan siivottua työhuoneen kaappeja noin viidennen kerran tänä kesänä. Löysin samalla viime syksynä Tukholmasta ostetun ihanan kissakankaan, joka tässä lähiaikoina yrittää kanssa muuntautua kassiksi, tosin isommaksi. Tarvitsen ison, parin mapin ja sanakirjan mentävän, olalla kannettavan kassin, koska tänä talvena minulla ei ole omaa luokkahuonetta, vaan kiertelen ympäri koulua.
The lovely printed cloth isn't my doing, but I bought a couple of years ago at the Tampere Craft Fair. It (and three others I have) were made by Pia Westerholm.
ps. Paikallislehti (Suur-Keuruu) kertoi tänään tulevasta postimaksujen noususta. Siinä sivussa mainittiin, että keskimäärin suomalainen käyttää vuodessa postikuluihin 28 euroa. Eikö ne mitenkään voisi perustaa suur-yksityiskuluttaja-kanta-asiakas-korttia?
