Olisihan tämä pitänyt arvata ja muistaa - tätä aukiota aloiteltiin viime syyskuussa, jolloin täällä viimeksi kävelin. No, ehkäpä tässä on muutaman vuoden päästä komea vatukko? Ainakin tuolla selkäni takana on nyt ihan mukavasti vattupuskia, tosin ovat sen verran yleisellä paikalla, että pitänee suorittaa useampi vahtireissu, etteivät marjat katoa koirankuljettajien nassuun. Eivät tosin olleet vielä lähelläkään kypsymistä.
Rannassa kanervat ovat vielä ihan supussa, hädin tuskin nuppuja näkyy. Mutta tuon äskeisen aukon reunalla nämä ihanuudet jo melkein kukoistavat. Lemppareitani.
Täällä oli niitä mustikoita vähän. Ja jumalattoman paljon itikoita. Ja alkoi ripsutella vettä. Ja ukkonenkin vähän jyrähti. Pistelin vähän tiukempaan tahtiin tassua toiseen eteen ja harkitsin kaivavani vanhan sadetakkini (sellainen ohut) esille.
Tämän jälkeen taivaat aukesivat. Neljäsosa reissusta jäljellä. Leikkikentän reunalla harkitsin meneväni sinne sateen pitoon, mutta taivas ei luvannut hellitystä sateesta, joten sadetakki niskaan ja kotia kohti.Ukkonen jyrisi oikein kunnolla, minusta tuli litimärkä (se pahuksen sadetakki on menettänyt tehonsa, ei kestä kunnon sadetta enää) ja kissat tulivat kotona nuolemaan märkiä sääriäni. Mutta metsä tuoksui uskomattoman hyvälle. Huomenna uudestaan?
