This picture is lousy, yellow and everything, but it's also old, from May -75.
Kuvassa haudataan tätiäni, äidin siskoa ja kuva on suvun kuuluisin. Katsokaa tarkkaan (klikkaa isommaksi) pienten tyttöjen (vasemmalla ja keskellä) ilmeitä. Vasemmalla olen minä, äitini käden suojassa, äidin tekemissä vaatteissa (voi luoja, että rakastin tuota hametta, muistan sen ja siihen loistavasti sopivat nahkaiset remmihollannikkaat vieläkin! Äidilläkin on itsetehty mekko - hän teki paljon vaatteita minulle ja itselleen). Keskellä, sydänmekossa on vajaat kaksi vuotta nuorempi serkkuni - mummon käsipuolessa voitonriemuisena! Noita ilmeitä muistellaan aina kun puhutaan valokuvista tai hautajaisista tai suvusta muuten vaan.Kuvan aikuisista vain neljä on enää elossa - isovanhempani, vanhempani ja toisen tädin mies ovat jo kuolleet. Lapset sentään kaikki, ovat hyväkuntoisia, tosin keski-ikäistyneinä ;) Jos äiti eläisi, hän täyttäisi tänään 63v.
In the pic we are burying my aunt (mum's sister) and the picture is the most famous of all the family pictures. Look closely (click to enlargen) the faces of the two little girls (on the left and in the middle). On the left, that's me in front of my mother, in clothes made by my mother (I really really loved that skirt and the shoes that went with it). In the middle, with a glorious smile is my cousin, nearly two years younger - she got to be beside grandma... Thoses faces are often talked about when we talk about pictures aor funerals or the family.
Only four of the adults in the pic are still alive - my grandparents, parents and other aunt's husband are dead. The kids are all live and well, though very middle aged ;) If my mother was alive, she'd be 63 years today.
