Lisää

Hyppytunti töissä. Tai oikeastaan kaksi peräkkäin ja sen jälkeen vielä opetusta 13-16 - tylsää. Vaikka itsehän minä olen tuollaisen lukkarin itselleni säveltänyt... Jos olisin ahkera, suunnittelisin maanantain tunteja, mutta kun olen tässä pari päivää miettinyt ja pähkäillyt (neulomisen (toinen hiha lähestyy uhkaavasti kainaloa, ehkäpä huomenna pääsen aloittamaan kaarroketta - iiks!) ja päiväunien (eilen vaille kuusi simahdin soffalle)) lomassa. Ne ravintolaranskat. Kokit olivat eilen taas tosi säpsäköitä, innostuneita ja mukavia. Ymmärrettävästi väsyivät kyllä, koska meillä on neloistunti! Mutta jaksoivat ihan kiitettävästi. Tarjoilijat silloin keskiviikkona eivät tosiaankaan jaksaneet (kolmoistunti, ruokailu välissä) tai olleet innostuneita, päinvastoin. Meillä oli pitkä keskustelu (tai yhden tytön yksinpuhelu) ranskan opiskelusta: mitä, miksi, miten. Ja tuo on saanut minut miettimään vaikka mitä.

Itselleni on jäänyt kouluajoilta liikuntakammo. Ainakin parille tarjoilijoista tuntuu jääneen kielikammo. Miten minä saisin sen väistymään edes hitusen? Varsinkin kun meillä kuitenkin on virallinen opetussuunnitelma, jonka tavoitteisiin pitäisi päästä - tai ainakin yrittää päästä. Sen olen jo päättänyt, että ei enää kielioppia, jos vain suinkin voin välttää. Mutta kun aina joku kysyy jostain kohdasta, että miksi tämä on näin? Ja minä selitän tietysti ja ne kielikammoiset saavat hepulin. Haluan myös kokeeseen yhden osion suoritettavaksi parityönä. Pitää vaan pohtia käytännön järjestelyt tosi perusteellisesti läpi... Mutta jospa se loisi näille luottamusta itseen ja pariin, poistaisi vähän pelkoa ja kammoa. Mutta emme voi kolmoistuntia vain ääntää (viinien ääntämistaito on yksi kurssin tavoitteista), kyllä minun täytyy keksiä jotain muutakin tekemistä, mutta oikean tasoista (täysin vasta-alkaja) ja oikean tyylistä (vähän leikkiä, peliä mukana, mutta ei liikaa (ei me mitään kakaroita olla)), hyödyllistä. Vaikeaa. Sanalistat voin antaa (pyysivät), mutta jos kaikki tulee valmiina, ei opi, ei opi edes etsimään tietoa oikeasta paikasta ja sen jos minkä (tuon miten ja mistä etsin) haluaisin ehdottomasti opettaa!

Äääh. Miksi mulla ei tänään ole mukana neulekassia, hermot kaipaisivat lepoa... Onneksi iltapäivän ryhmät ovat enkeleitä!